- Project Runeberg -  Suksilla poikki Grönlannin /
240

(1896) [MARC] Author: Fridtjof Nansen Translator: Teuvo Pakkala
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 13. Yhä pohjoiseen pitkin rantaa

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

240

YHÄ POHJOISEEN PITKIN RANTAA.

sen vuoksi saimme niitä kiskoa pitkän matkaa maalle
ollaksemme varmoja vuokselta.

Niin kuin aina muulloinkin, olimme nytkin täksi yöksi
kulettaneet veneet ja tavarat pitkän matkaa maalle, vaan
suureksi hämmästykseksemme huomasimme aamulla oluttynnyrin
ja muutaman veneen pohjalaudan, joita käytettiin veneiden
pönkkinä, kadonneen. Meri oli noussut veneille saakka ja vieläpä
osa ruokavarastolaatikoitakin oli ollut veden alla. Kun laatikot
olivat veden pitäviä, niin ei tullut mitään vahinkoa, ja olimme
hyvillämme, että olimme päässeet niin vähällä. Tuon
oluttynnyrimme menettämistä, jonka olimme saaneet Jasonista,
pidimme suurena vahinkona, ei sen vuoksi että siinä olisi olutta
ollut, sillä olimme sen tyhjentäneet pian sen jälkeen kun olimme
Jasonista lähteneet; vaan se oli sen jälkeen ollut
vesisäiliönämme. Kun me joimme tulpanreijästä vettä ja haistelimme
astiaa, joka vielä tuoksahti heikosti oluelle, niin kuvittelimme,
että se vielä oli jotakin sellaista. Siitä päivästä alkaen
pidettiin aina suuri huoli veneistä.

Tänä päivänä tuli vielä toinen ja ikävämpi vieras: minä
heräsin, kun kasvoja kovasti poltteli ja huomasin teltan olevan
täynnä sääskiä. Jos alussa heidän seuransa olikin meitä
huvittanut, niin saimme nyt niistä kyliämme, ja jos mikään aamu
elämässäni, niin juuri tämä on kauhistavana muistona mielessäni;
on ihme, ettemme menettäneet järkeämme. Minä kiireimmittäin
sain vaatteet ylleni ja syöksyin ulos päästäkseni näistä; vaan
kun menin sutta pakoon, niin karhu oli vastassa; täällä nuo
maailmanlopun itikat laskeusivat pilvinä kasvoilleni ja käsilleni.

Pahinta oli einettä syödessä, sillä kun ei saa yhtä
suupalaa suuhunsa, jossa ei ole paksut kerrokset sääskiä, niin se
alkaa olla liikaa. Me pakenimme lähellä oleville korkeimmille
kallioille, jossa tuntui tuulenhenkeä, ja jossa toivoimme
saavamme rauhassa syödä ruokamme, joka oli elämämme ainoa
nautinto. Me juoksimme kalliolta kalliolle, ripustimme
nenäliinat kasvoille, painoimme lakit niskaan ja kaulalle, huiskimme
ja huidoimme ilmaa kuin mielipuolet, sanalla sanoen
tappelimme epätoivoisina hurjistunutta ylivoimaa vastaan, vaan kaikki
turhaan. Missä vain seisoimme, kävelimme tahi juoksimme,
niin kuletimme mukanamme, aivan kuin aurinko kiertotähtensä,
oman pienen maailmamme näitä epäsikiöitä, kunnes me ker-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 05:22:40 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/gronlannin/0248.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free