Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 14. Toinen kerta eskimolaisia. — Jäävuorten seassa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ESKIMOLAISET PAKORETKELLE.
243
Me soudimme telttaa kohti; vaan muuta elävää emme
tavanneet kuin koiran, joka makasi teltan edessä ja, mikä oli
kumma, ulvomatta. Vaikka meillä ei ollut näille ihmisille
mitään asiaa, niin emme kuitenkaan tahtoneet mennä saamatta
vakuuttaa heille, että emme tahtoneet mitään vahinkoa. Me
viitoimme heille, huusimme heille kaiken eskimokielitaitomme,
vaan kaikki turhaan: he seisoivat yhä ja katselivat meitä.
Lopultakin muuan nainen ei näyttänyt voivan vastustaa kutsuvia
viittauksiamme: hän lähestyi hiljaa ja varovaisesti ja toinen
nainen lähti seuraamaan jälessä. Vihdoin olivat
äänenkanta-malla, mikä meitä ei kyllä isosti auttanut, kun meillä ei ollut
paljo sanottavaa heille; vaan silloin olivatkin he jo niin lähellä,
että näkivät myöskin meidän ystävällisen muotomme ja
rauhoittavat liikkeemme, samalla kun näytimme heille tyhjiä
läkki-laatikoita, joita aijoimme heille lahjoittaa. Se kiusaus oli liian
väkevä; he näyttivät olevan neuvottomia.
Silloin ilmestyi yhtäkkiä mies näyttämölle, ja nyt naiset
saivat rohkeutta, niin että he tulivat rantaäyräälle saakka,
johon pysähtyivät, kun me olimme veneissämme. Me
katselimme toisiamme, kun he, mies etunenässä, alkoivat ammua.
Mies näytti vihaselta härältä seisoessaan siinä, vaikka
ajatus-juoksunsa oli varmaan mitä sävyisin. Yläruumiilla oli hänellä
anorak, tehty pumpulivaatteista ja päässä kajakkilakki
tavallista leveää, tasapäistä muotoa ja laitettu puurenkaasta, jonka
päälle oli pingotettu pumpulivaate, ja siinä punanen ja sininen
risti, kaikki päteviä todistuksia yhteydestä länsirannikon
kauppa-paikkain kanssa.
Me lähestyimme vähitellen rantaa ja muuan meistä
hyppäsi maalle; vaan kuin käärmeen pistäminä hypähtivät he
muutamia askelia takaisin, lähestyen kuitenkin heti, ja kun he
näkivät, ettei meillä ollut edelleenkään mitään vihamielisiä
aikeita, niin he taas rupesivat luottamaan. Kun me nyt
annoimme heille niin suuremmoisen lahjan kuin läkkipeltilaatikon,
oli hyvä suhde lukittu, ja heidän muodollaan loisti ilo ja
hämmästys näitä lempeitä ihmisiä nähdessään. Vähitellen saapui
useampia miehiä; he näkyivät olleen vesillä kajakeillaan, vaan
naisten huudon kuultuaan tulleen leirille.
Kaikille tulijoille näytettiin kallisarvoista lahjaa ja
selitettiin, että me olemme rauhallista väkeä. Kummallisin heistä oli
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
