Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 15. Viimeinen telttapaikkamme itärannalla. Ensimmäinen retki sisämaanjäälle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
KANUNAIN JYSKETTÄ.
259
viiltää korviasi, kun seisot viehättyneenä tämän suurenmoisen,
vaan aution luonnon kauneuteen. Vähän väliä kuitenkin
jäätiköltä kaukaa, joka kerta kun se siirrähtää vähän eteenpäin
tahi kun siihen halkeaa uusi railo, kuuluu jyrinää, joka
kuu-lustaa ihan kuin kanunan laukaus. Jos hetkiseksi unohuttaa
missä on, tahi kun kuulee tuon äänen unensa läpi aamulla, niin
voi helposti erehtyä.
Vaan aurinko on jo kauan meitä työhön käskenyt;
syökäämme siis kaikella kiireellä eine. Sen jälkeen on otettava
käsille reet ja sukset, joiden kiskoista on raapittava ruoste. Ne
ovat meriveden ja kosteuden vaikutuksesta yltäpäätä
ruosteessa ja semmoisinaan ihan asiaan käymättömät. Sillä aikaa
kun toiset näitä laittavat, Dietrichson kartoittaa lahden ja
Sverdrup ja minä teemme retken sisämaanjäälle. On nimittäin
tarkastettava, onko täällä mahdollista päästä eteenpäin ja mihin
toimenpiteisiin siinä tapauksessa on ryhdyttävä. Maltittomin
Näköala itään päin viimeiseltä telttapaikaltamme itärannalla.
Kiatak-tunturi. Aamulla elokuun 11 päivänä.
(Valokuvan mukaan.)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
