Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 15. Viimeinen telttapaikkamme itärannalla. Ensimmäinen retki sisämaanjäälle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
20 o
ENSIMMÄINEN RETKI SISÄMAANJÄÄLLE.
varuillamme, edistyi matka paremmin. Vähitellen loppuivat
railot kerrassaan, vaan sen sijaan oli paksummalta nuoskeaa
lunta, ja se oli tavattoman raskasta kulkea, kun se upotti yli
nilkkain. Katkerasti kadutti meitä, ettemme ottaneet suksia
tahi intialaisia lumikenkiä. Meillä kyllä oli norjalaiset
lumi-kengät mukana, vaan niistä oli varsin vähän hyötyä, sillä ne
olivat liian pienet kannattamaan näin pehmeässä lumessa.
Nousu oli ollut kutakuinkin tasaista siitä lähtien, kun noin
125 metrin korkeudella lähdimme vuorelta. Edessämme
luoteeseen päin oli ylänkö, josta luulimme nyt meille aukeavan
toivotun näköalan jäälle, kunhan vain ehtisimme sinne; vaan
Railoon putoaminen lumikuoren läpi.
(E. Nielsen, tekijän luonnoksen mukaan.)
tie oli pitkä ja keli, kuten sanottu, oli mitä pahinta voi.
Vatsamme olivat vaativia, ja aurinko oli kaukana lännessä, niin
että me aloimme ajatella aineellisia tarpeita; me panimme
lumi-kengät lumelle, polimme niiden eteen syvennyksen ja sillä
tavoin saimme itsellemme jotenkin kuivan ja lämpöisen
istuin-sijan auringon paisteessa. Oli todella virkistävää, kun sai
vähän levähtää. Pureskellessamme vihasesti pemmikania ja
lihakorppuja, silmäilimme ympärillemme seutua ja nautimme
pilvettömän taivaan ja kirkkaan ilman kauneutta. Auringon
säteet, jotka heijastivat valkoisesta lumipinnasta, huikasivat
silmiämme; me olimme unohuttaneet silmäsuojukset telttaan, niin
ettemme voineet auringon säteille mitään.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
