Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 15. Viimeinen telttapaikkamme itärannalla. Ensimmäinen retki sisämaanjäälle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SISÄMAANJÄÄLLÄ.
265
pönkkähameessa. Lähempänä pistihe pari huippua ylös, jotka
olivat aivan valkoisia ja yhä enemmän neitsyeellisiä.
Me laskimme välimatkan lähimmille nunatakeille 5—6
penikulmaksi emmekä toivoneet voivamme ehtiä niiden luo
vielä moneen päivään. Nousu tosin oli, niin kauas kuin silmä
kantoi, tasainen, vaan suksikeli oli, niinkuin olimme jo
kokeneet, kaikkea muuta kuin hyvä; varsinkin lopputaival oli ollut
ihan mahdoton. Jos ei öillä kylmäisi, niin ei näyttänyt juuri
valoisalta. Vaan barometri osoitti meille, että olimme nyt
enemmän kuin 900 metrin (noin 3,000 jalan) korkeudessa, ja
päästyämme vielä muutamia satoja metrejä ylemmäksi, niin
saanemme kylmää, ainakin öillä. Hulluja, jotka toivottelivat
itselleen kylmää Grönlannin sydänmaalla!
Vaan tarkoituksemme oli saavutettu. Me olemme
huomanneet jään, lukuun ottamatta nunatakeja ja jyrkkää nousua
merestä, niin tasaiseksi, että emme koskaan olleet voineet
parempaa toivoa. Me olimme nälissämme, ilta on myöhälle
kulunut eikä ole liian aikaista istahtaa taas lumikenkäin päälle
ja aukaista eväslaukku.
Iltasen syötyä oli aika ajatella paluumatkaa. Me olimme
vähintään 2 penikulmaa teltasta. Ei ollut syytä palata sinne
samaa tietä. Mehän olimme lähteneet tarkastelumatkalle ja
sen vuoksi oli katseltava, voisiko retkikunta jonkun muun
kautta helpommin päästä. Me arvelimme, että varsinkin
meidän eteläpuolella olevan tunturin kautta olisi mahdollisesti
parempi tie. Täällä kalliota myöten voisimme päästä korkealle
ja siten saada vältetyksi pahimman jään. Tosin oli päivä
kulunut myöhäiselle uusien teiden etsimiseen, vaan meidän piti
saada asia selville ja saimme ottaa yötä jatkoksi.
Kun lumi täällä ylhäällä oli pehmeämpää ja sen vuoksi
vaikeampi siinä kävellä, panimme lumikengät koettaaksemme,
eikö niistä olisi jotakikaan hyötyä, ja paljoa helpompaa olikin
kulku.
Me suuntasimme nyt paluumatkamme etelään päin
tunturia kohden. Vaan ilta pimeni nopeasti, emmekä olleet
pitkälle päässeet, ennen kuin oli vaikea nähdä railoja etäämmälle.
Niitä ei tosin tiheässä ollut, vaan pian niitä oli tuleva
joukot-tain. Meidän piti pysytellä, mikäli mahdollista, muutaman
ylänneselänteen harjulla, joka erotti meidän molemmilla puolin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
