Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 17. Itärannalta lähtö
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ALKU AINA VAIKEA.
305
rantaan saakka, niin että me sieltä saakka voimme vetää
kelkkoja; vaan nousu oli jyrkkä, ja meidän piti. kolmen miehen
voimalla vetää aina yhtä kelkkaa ja sittekin vähäväliä puhaltaa.
Kelkat olivat raskaita: niissä oli 100 kiloa kuormaa kussakin,
paitse yhdessä, joka oli kahden vedettävä, oli kaksi sen vertaa.
Sinä yönä oli hyvä ilma ja vähän kylmikin, juuri sen
verran, että lumi vähän kovettui. Jyrkkää nousua lukuun
ottamatta, jää oli hyvänlaista; railoja ei vielä ollut. Aamupuoleen
tulimme huonommalle, rotkoiselle ja röykkelikköiselle jäälle,
vaan pinta oli kuitenkin kova, niin että kelkat luistivat hyvin.
Kulettuamme puolen penikulman verran, teimme teltan noin
180 m. korkeudella. Maistui taivaalliselle, kun sai
puolikym-mentä kuppia hyvää, lämmintä teetä (kondenseratun maidon
kanssa) ja sitte kontata makuusäkkiin. Minä uskon, että
jokainen meistä ajatteli, että on ollut mieluisempaakin työtä kuin
tämä, vaan jokainen piti arvelunsa omanaan.
Juuri kun oltiin nukkumaan rupeamassa, huomattiin, että
sen ainoan sveitsinjuustokappaleen, joka meillä vielä oli,
olimme unohuttaneet sille paikalle, jossa söimme puoliyön aikaan.
Oli paha jättää tämä juustokappale sinne; vaan vielä pahempi
oli nyt lähteä sitä hakemaan, kun kaikki olimme niin väsyneitä.
Silloin Dietrichson sanoi lähtevänsä hakemaan sen. Hän
halusi vähän kävellä ennen nukkumaan menoaan, sanoi hän, ja
samalla sai hän vähän katsella ympäristöä, mikä oli tarpeen
kartantekoa varten. Minä muistan, että ihmetellen katselin
häntä, kun hän lähti kepein askelin taipaleelle. Minun oli
vaikea käsittää, että ketään haluttaisi »vähän kävellä» sellaisen
työn päälle.
Aamulla kulettiin edelleen samanlaista röykkelikköjäätä.
Puoliyön aikaan pimeni niin, että emme nähneet kulkea. Sen
vuoksi 11 aikaan pystytimme teltan, keitimme suklaata, söimme
ja odotimme päivän sarastusta. Me pääsimme nyt
tasaisemmalle jäälle, vaan lumi oli löyhempää ja railoja alkoi ilmestyä.
Ensimmäisistä päästiin kuitenkin jotakuinkin helposti.
Aamupuoleen rupesi satamaan, ja nyt alkoi olla ikävänpuoleista olo.
Me kaikki puimme yllemme sadevaatteet, vaan ne olivat
kaikkea muuta kuin vedenpitävät, ja sade valui virtanaan ja me
kastuimme ihoa myöten, niin että kuivaa lankaa ei ollut
vaatteissa. Vaan kylmä meillä ei ollut, vaikka tuuli oli aika tuima;
20
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
