Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 20. Purjehtiminen sisämaanjäällä. — Maata! Maata! — Ensi kerta juomavettä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ILAHDUTTAVA NÄKY.
359
käsi tanakasti ohjasriuvussa, katse herkeämättä eteenpäin,
pahimpia kinoksia koetti välttää, ja muuten lasketti menemään
hyppien suksillaan kinoksista yli.
Syönti ei huvittanut sinä päivänä; me siitä välitimmekin
varsin vähän.
Iltapuoleen päivää, purjehtiessamme täyttä vonkaa, kuului
riemuhuuto jälkimäisestä purjeesta. Balton ääni varsinkin
kuului: »Maata edessä!» Ja ihan oikein; lumipyryn läpi, joka nyt
oli vähän laantunut, häämöitti lumipinnan yli lännessä pitkä,
tumma tunturihuippu ja sen eteläpuolella toinen pienempi.
Syntyi ilo koko seurassa: päämaali, johon niin kauan olimme
ponnistelleet, oli vihdoin näkyvissä.
Tätä tapausta Balto kuvaa seuraavasti:
»Illalla, kun me purjehdimme, näin kaukana lännessä
mustan täplän. Minä tirkistin ja tirkistin, kunnes lopulta näin,
että se todellakin oli sulaa maata. Minä huusin Dietrichsonille:
minä näen sulaa maata. Dietrichson huusi heti toisille, että
Balto näki sulaa maata lännessä. Huraa! Huraa! Ja nyt
olemme iloisia tästä näystä, jonka niin monta kertaa olemme
toivoneet näkevämme, ja me saimme uutta rohkeutta ja toivoa,
että onnellisesti pääsemme tämän jäävuoren yli, sillä se on
suurin, mitä on. Jos meidän olisi pitänyt vielä useampia
päiviä olla jäällä, niin pelkään, että jonkun meistä olisi käynyt
hullusti. Heti kun Nansen tämän kuuli, pysähtyi hän ja jakoi
kaksi palasta lihapulverisuklaata kullekin. Meillä oli aina
tapana syödä parasta mitä meillä oli, joka kerta kun me tulimme
sellaiselle paikalle, johon olimme odottaneet pääsevämme. Niin
esim. kun tulimme ajojäästä maalle, kun tulimme Uminivikiin,
kun pääsimme Grönlannin korkeimmalle kohdalle, ja kun
näimme länsirannan, ja lopuksi kun pääsimme lumettomalle
maalle länsirannalla. Ensin annettiin hillaa, sitte amerikalaista
kaurakeksiä ja voita.»
Maa, jonka ensiksi näimme, oli vähän pohjoiseen siitä
suunnasta, johon tähän asti olimme laskeneet; vaan minä
suuntasin nyt kuitenkin maata kohti, kun jääkin sinnepäin näytti
enin laskeutuvan.
Vähän ajan kuluttua oli maa taas lumipyryn peitossa,
tuuli kiihtyi ja perintakaista laskimme koko jälkeenpäivällisen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
