Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 20. Purjehtiminen sisämaanjäällä. — Maata! Maata! — Ensi kerta juomavettä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
362 PURJEHTIMINEN SISÄMAANJÄÄLLÄ.
»Tuuli kiihtyi, ja useat kerrat piti vähentää purjetta, jotta
purret eivät kovin tunkisi päälleni. Kun vihdoin nälkä alkoi
kovin ahdistaa, jaettiin 2 lihakorppua mieheen; me emme
kuitenkaan pysähtyneet: ne syötiin kulussa.
»Pimeni nopeasti, vaan täysi kuu nousi. Se valaisi
lumi-pyryssä tarpeeksi, niin että näin välttää pahimmat railot.
Omituisen vaikutuksen teki, kun näki molemmat kelkkapurjeet
tulla suhkivan yksitoikkoista, valkoista tasankoa, leveiden
vii-kinkipurjeiden kuvautuessa suurta kuun pintaa vasten.
»Yhä kiihtyvää vauhtia kulettiin edelleen. Vaan jää
huononi, ja kuutamossa erotin vielä huonompaa jäätä edempänä.
Seuraavassa hetkessä olin siellä: siellä oli joukottain railoja,
vaan ne olivat lumella täyttyneet ja sen vuoksi yleensä
vaarattomia. Väliin tosin tuntui sauvalla koettaessa ontto alusta,
vaan railo oli kapea ja kelkat juoksivat yli. Sitten tuli leveämpi
railo, ja näin lähelläni mustan ja leveän kuilun. Minä
pysähdyin ja lähestyin varovasti liukkaalla jäällä, jossa nyt enään ei
ollut sanottavasti lunta, ja katselin syvään ja mustaan kuiluun.
Sen takana häämöitti railo railon vieressä mustina juovina,
kaikki yhtä suuntaisia, poikittain tiellämme. Minä annoin nyt
toisille merkin pysähtymään; tässä ei ollut mahdollista päästä
enään jatkamaan ja meidän täytyi ruveta teltalle. Lännessä
näimme nyt maata iltataivasta vasten, jossa vielä oli laskeneen
auringon hohdejuova. Se oli sama maa, jonka ennen olimme
nähneet, vaan se näkyi nyt yläpuolella horisontin ja sen
viereen etelässä oli koko pitkä maajakso kohonnut jääerämaan yli.
Varsin vaikeaa oli saada teltta pystytetyksi tässä
kalja-nikkojäällä, jossa ei ollut mitään, johon kiinnittää köydet. Haat
eivät tahtoneet pitää ja meidän täytyi kirveellä hakata reijät
suksisauvoille, joihin sitte köydet kinnitettiin. Vihdoin kun
meitä jo paleli tavallista enemmän, oli teltta pystössä ja me
pääsimme suojaan. Sinä iltana meillä ei ollut halua keittämään;
sisälläkin tuuli purevasti. Luvattu juhla-ateria, joka oli syötävä
sulaa maata nähtyämme, ja josta olimme olleet niin iloissamme,
siirrettiin seuraavaan päivään. Me jaoimme keskenämme mitä
meillä vielä oli jälellä sveitsinjuustosta ja konttasimme
makuu-säkkeihin, tyytyväisinä päivätyöhömme.
»Vasta säkkiin tultua huomasin, että kummankin käden
sormet olivat paleltuneet purjehdittaessa. Lumella hierominen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
