Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 20. Purjehtiminen sisämaanjäällä. — Maata! Maata! — Ensi kerta juomavettä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
JUHLA-ATERIA.
363
oli nyt myöhäistä; ne olivat jo alkaneet sulata, ja yön aikana
ne olivat sietämättömässä tuskassa, kunnes nukuin.»
Aamulla nousin yhtäkkiä ylös muistaissani, että olin
jättänyt kellon vetämättä. Onnettomuudeksi oli Sverdrupin
käynyt samalla tavoin. Me nyt vedimme ne, vaan se oli
myöhäistä. Tämä tietysti oli varsin harmillista paikanmääräyksien
takia siitä päivästä asti; vaan se nyt ei ollut enään niin suuri
asia, kun olimme niin lähellä rantaa, että me jotakuinkin
tarkoin voimme määrätä pituusasteemme.
Kun pistimme päämme teltan ovesta ulos, niin näimme
Godthaabin eteläpuolella olevan maan leviävän edessämme.
Se oli vuorista, juoleikkoa maata, jossa kohosi paljo korkeita
vuorihuippuja.
Me olimme kuin lapsia; meillä takertui jotakin kurkkuun
katseen kulkiessa laaksoissa ja turhaan etsiessä vilahdustakaan
merestä. Se oli kaunis seutu, jylhä ja suurekas, aivan kuin
Norjan länsirannalla. Tunturien huiput olivat lumen peittämiä,
vaan rinteet olivat täynnä mustia kuiluja. Niiden pohjalla oli
vuonot; me sen arvasimme, vaan emme niitä nähneet. Ei
näyttänyt ensinkään helpolta asialta päästä tämän maan poikki
Godthaabiin.
Tänä aamuna nautimme juhla-ateriamme oikein täysin
mitoin, teetä keitettiin »Porvoon mitalla» ja kaurakeksiä ja
herajuustoa syötiin summittain. Vasta myöhään edeltäpuolisten
lähdimme taipaleelle. Yön aikana olimme joutuneet
hankalalle, pahalle seudulle ja piti nyt meidän kulkea etelää kohti,
saadaksemme vältetyksi pahimmat railot ja päästäksemme
paremmalle jäälle. Tuore lumi oli, melkein koko sen päivän
matkalla, ajautunut suuriksi tasangoiksi; varsinkin oli niin
alangoissa, jota vastoin toisin paikoin se oli tarkoin poissa kuin
olisi lakaistu ja jään pinta niissä oli kovaa kaljamikkoa.
Jonkun hetken kuluttua tulimme suurelle ja pitkälle mäelle,
josta meidän piti alas. Sverdrup ja minä seisoimme suksilla, ja
mentiin alas tulista vauhtia; vaan kelkkaa oli vaikea ohjata, ja
railoja oli molemmin puolin; lopulta piti meidän ottaa pois
sukset. Nyt laskettiin alas mäkeä, ja me seisoimme molemmin
puolin kelkkaa koettaen jarruta ja ohjata minkä voimme
railoja välttääksemme; lappalaiset varsinkin olivat rohkeita ja
tulista vauhtia laskivat he menemään.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
