Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 21. Ameralikvuonolle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
384
AMER ALIK VUONOLLE.
aikasemmin kesällä, jolloin täällä poroja on joukottain ja
villihanhet kirkuvat pitkin rantoja kilpaa sorsien ja muiden
vesilintujen kanssa.
Illalla teimme teltan pienen järven rannalle, jonka
ympärillä oli mitä parhaita poroseutuja, loivia kanervikkorinteitä.
Jäneksemme keitettiin spriiastiasta tehdyssä padassa. Juuri kun
oli tartuttava käsiksi, kaatui pata ja kaikki liemi meni maan
hyväksi. Vaan jänes jäi kuitenkin ja jaettiin keskenämme.
Sellaisesta kääpiöstä ylettyi varsin vähän mieheen, vaan
se vähäkin maistui hyvälle. Tuore liha oli ihan tavatonta; se
oli keveätä pureskella kovaan pemmikaniin verraten, josta
huonoilla hampailla oli vaikea eloa saada, vaikkapa, niinkuin
Sver-drup ja minä, jotka tässä suhteessa olimme huonoimmin
varustetut, koettikin valita pehmeintä. Kanervanuotio loimusi
iloisesti, uusi hernevelli oli lämmintä ja mieliala vielä lämpöisempi.
Syyskuun 26 p:nä oli meillä vihdoin jotakuinkin hyvin
perustetut toiveet sinä päivänä vuonolle pääsemisestä. Me
kulimme laaksoa pitkin, astellen osaksi pitkin savisia, someroisia
pohjariuttoja, osaksi tasaisia hiekkatantereita (penkereitä), joihin
joki oli kaivautunut syvälle, jättäen jyrkät rannat, joissa kasvoi
usein miehen korkuista paju- ja pähkinä-pensasta. Viimeksi
mainitut olivat vielä vihreitä, jota vastoin pajunlehti oli
kellastunut ja lakastunut, luultavasti edellisen yön kylmästä. Nyt
muuten oli 120 lämmin varjossa päivällä ja yöt olivat lauhkeita,
niinkuin syyskuun yöt siellä kotona. Nämä tasangot olivat
myös vanhain jokikurujen uurtamia poikkipäin, jotka olivat
syvälle uurtautuneet pehmeään hiekkasaveen, ja jos niiden jyrkät
rinteet kasvoivat pajukkoa, niin oli vaikea yli päästä.
Tämä muuten oli geologisessa suhteessa varsin
huomattava laakso. Muutamassa paikassa oli joki syönyt tuoreen
Vierroksen hiekkatöyrääseen ja tässä oli joukottain vanhoja
sini-raakkuja (Mytilus edulis) sannassa. Tästä on helppo ymmärtää,
miten nämä suuret santatasangot, jotka täyttävät laakson
pohjan, ovat muodostuneet. Tässä on ennen ollut vuono. Sora ja
savi, jonka joki on tuonut mukanaan sisämaanjäältä ja joka on
syntynyt jään hankaamalla allaan olevaa vuoriperustusta,
las-keusi vuonon pohjalle ja täytti sen vähitellen vaakasuoralla
santa- ja savikerroksella.
Sitten on maa kohonnut. Että niin todella on tapahtunut,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
