Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 22. Meriretki purjevaateveneellä. — Tulo Godthaabiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
394
MERIRETIvI PURJEVAATEVENEELLÄ.
olimme luulleet. Ei se tosin ollut mikään pikakulkijahöyry,
vaan me kuitenkin pääsimme eteenpäin ja tulimme vuonon yli
mielestämme ihmeellisen lyhyessä ajassa. Pitävyys ei ollut
muuten sen ominaisuuksia: se vuoti niin, että sitä melkein joka
kymmenes minutti piti tyhjentää.
Lahti, joka meillä tässä oli edessämme, oli meidän
käsityksemme mukaan tavattoman kaunis, rannalla hiljainen,
ystävällinen laakso, loivarinteisten, ruskeiden kumpujen ja ma talain
pyöreiden harjujen ympäröimänä, yleensä sellainen seutu, joka
mahtoi olla erinomainen poronjahtipaikka ja jossa porot
mahtoivat hyvin viihtyä. Anteeksi runollinen lukija, vaan kaikki,
mikä voitiin sovittaa ruuan ja riistan yhteyteen, se meitä nyt
enin huvitti ja sitä pidimme kauniimpana luonnossa. Ja minun
täytyy tunnustaa, että meillä ei nyt ollut silmiä näkemään
todellista, oikeaa luontoa, korkeine, taivasta tavottavine
vuori-huippuineen, karuine, lumipeitteisine tunturineen, jyrkkine
kui-luineen ja muine hedelmättömyyksineen, jota Ameralikvuonolla
on paljo tarjolla. Sellainen luonto soveltuu paremmin
todellisille luonnonystäville, joilla on täysi vatsa, lämmin puku ja
hyvä höyrylaiva.
Me kulimme nyt Ameragdlan jyrkkää pohjoisrantaa ja
laskimme illalla maalle muutamalla paikalla, jossa saimme
veneen maalle ja löysimme jotakuinkin hyvän makuupaikan, joita
ei tällä rannalla ollut monessa paikassa. Me emme sinä
päivänä olleet ehtineet pitkältä, vaan olimme kuitenkin
hyvillämme saadessamme taas kulkea merellä. Mutta parasta meistä
oli se, että 46 päivän paastoamisen jälkeen kuivalla ruualla
saisimme taas tuoretta ruokaa ja syödä oikein kyllältä. Minä
olin nimittäin veneretkellämme ampunut 6 suurta isolokkia
(Larus glaucus). Olin ensin ampunut sivu muutamia kertoja
liian pitkiltä välimatkoilta, vaan sitte tuli vihdoin muuan lokki
kohtuullisen lähelle, putosi, ja sitte ei ollut puutetta enään.
Lokit ovat nimittäin uteliaita. Jos heittää kuolleen lokin
mereen, niin tulevat ne sitä katselemaan; sillä tavoin putoili
toinen toisensa jälkeen, ja me saimme tarpeeksi.
Me päätimme illalliseksi syödä näitä suuria lintuja kaksi
mieheen. Ne nylettiin, pantiin kaksi kerrallaan pataan ja
keitettiin vähän aikaa. Sverdrupilta sittemmin kerran kysyttiin,
perkkasimmeko ne. »Enpä tiedä varmaan,» vastasi hän; »minä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
