Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 22. Meriretki purjevaateveneellä. — Tulo Godthaabiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
104
104 MERIRETIvI PURJEVAATEVENEELLÄ.
Sanoin ei voi kuvata näiden kahden villimiehen
hyvinvointia, jotka sinä iltana istuivat Ameragdlan pohjoisella
rannalla ja kourin kaivoivat padassa, tavattoman komeain
revontulten himmentäessä nuotion valoa. Revontulet loimusivat sekä
etelässä että pohjoisessa, vaan yhtäkkiä aivan kuin mahtava
myrsky ajeli ne yli koko taivaan ja puski liekkejä edellään
taivaan navalle yhdeksi valopyörteeksi. Se oli aivan kuin palava
tuli; melkein silmiä huikasi. Sitten myrsky laantui, valo väheni
vähitellen ja lopuksi kuleksi vain joku himmeä säde
tähtitarhalla, joka nyt taas päilyi entisessä loistossaan. Siinä olimme
ihmeissämme. Sellaisia revontulia en ole ikinä nähnyt ennen
enkä jälkeen. Ja allamme vuono makasi mustana.
Seuraavana (syyskuun 3o:nä) päivänä ei meillä ollut yhtä
hyvää onnea kuin edellisenä. Edeltäpuolisten saimme nimittäin
vastatuulen, joka lopulta puhalsi niin rajusti, että me sorruimme
takasin ja pieni raakunkuoremme hyppi ylös ja alas aalloilla,
niin että usein näytti siltä, että se meidät huiskauttaa
merenpohjaan. Vaan se oli kuitenkin hyvä merivene: ei pisaraakaan
vettä tullut muuten kuin pohjan läpi vuotamalla, ja sitä tietä
tuli runsaasti. Vaan raskas se oli soutaa vastatuuleen. Meidän
piti sen vuoksi laskea maihin, ja panimme maata
odotellessamme tuulen tyyntyvän iltapuoleen. Ja niin kävikin, ja me
lähdimme taas taipaleelle. Ei viipynyt kauan, ennenkuin
olimme Nuan niemessä, josta Itivdlekvuono tunkeutuu pohjoiseen
päin, seutuun, joka ei ole niin jylhä ja hajanainen kuin meidän
ympärillä oleva luonto, ja joka oli hyvä poromaa mataloilla
kanerva- ja jäkäläkasvuisilla harjuilla.
Ilta oli kaunis ja tyyni soutaessamme yli vuonon, joka
oli pisin matka, minkä veneellä olimme tehneet. Vaan se
menestyi erinomaisesti, ja pimeänhämyssä tulimme eteläpuolella
olevalle niemelle. Täällä kiipesimme ylös syömään vähän
iltasta. Me emme tavanneet poltto-ainetta emmekä vettä ja
sen vuoksi saimme syödä ruuan kylmiltään ja juoman
puutteessa, joka muuten ei ollut mitään uutta. Me aijomme jatkaa
vielä matkaamme yöllä; vaan uhkaavia pilviä kohosi lännessä
synkän tunturiseudun yli vuonon pohjoispuolella. Pimeni niin,
että olisi ollut vaikea nähdä eteensä. Me päätimme sen vuoksi
jäädä tähän ja nukahtaa vähän odottaessamme kuun valoa.
Venettä kantaessamme ylös, Sverdrup luiskahti mereen ja se
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
