Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 22. Meriretki purjevaateveneellä. — Tulo Godthaabiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
HYVÄÄ VAUHTIA ETEENPÄIN.
399
voimilla nyt liikuttelimme airoja, ja joutuisasti kulettiin maan
rantaa pitkin sysimustassa yössä. Virvaliekki paloi niin
voimakkaasti, että tuskinpa enemmän eteläisimmilläkään
leveysasteilla; aironlavat olivat kuin sulattua hopeaa, ja kun ne
koskettivat veteen, niin kipunoi ja tuikki syvälle vedenpinnan alle
säihkyvä loiste. Se teki syvän vaikutuksen näiden jyrkkäin
vuoriseinäin juurella, jossa yön pimeässä ei nähnyt paljo muuta
kuin virvatulien säikeet, joita syntyi ja jotka katosivat ja
pyörivät kaukana jälessämme veneen vanavedessä.
Sinä päivänä näytti siltä kuin meillä olisi ollut onni mukana,
ja se ei ollut meitä hemmotellut isosti. Tuli hyvä tyyni ilma,
ja pitääksemme höyryä korkeana, niin kuin sanoimme,
syydimme puita pesään lujasti: lihapulveria ja suklaata, joita
otettiin tiheään ja runsaasti. Se näytti auttavankin, sillä matka
sujui nopeasti.
Päivän koitolla kuulimme muutamassa paikassa, kun
lepuutimme airoja, riekkojen kaakotusta rinteellä ihan
päällämme. Olisi ollut helppo ampua niitä, vaan mielestämme ei
ollut aikaa meillä sitä varten pysähtyä ja laskea maalle, ja niin
osoitimme sankarillista luonteenlujuutta soutamalla tämän
herkullisen ruuan äärestä.
Koko edeltäpäivällisen kulimme hyvää vauhtia, melkein
ollenkaan levähtämättä. Koko sillä matkalla, jonka soudimme,
olivat rannat niin äkkijyrkät, että ainoastaan parissa kohdin oli
mahdollista päästä maalle. Puolenpäivän aikaan olimme
häm-mästykseksemme lähellä vuonon suuta. Kun täällä tapasimme
kauniin, tasarantaisen niemen, niin laskimme maalle. Paikka
näytti olevan hyvin mieluinen, sillä siellä näkyi kivikehiä
monien eskimotelttain jäleltä, ja joukottain hylkeenluita ja muuta
sellaista kaikkialla ympäriinsä.
Ilomme siitä, että olimme ehtineet niin kauas, oli rajaton.
Se meni melkein yltiömäisyyteen. Godthaabiin ei mahtanut
olla enään pitkältä ja sen tähden söimme päivällisen, joka oli
muhkeampi vielä kuin eilinen; meillähän ei enää ollut syytä
säästelemään. Me laitoimme niin hienoja ruokia, ettei tähän
asti vielä koko matkalla oltu sellaisia syöty. Ensimmäinen
ruokalaji oli »frutte di mare», s. o. merisarviaisia, joita olin
koonnut rannalta suuret määrät. Niiden munasarjat maistuvat
erinomaisilta, melkein kuin ostronit. Sitte oli lokkia ja teistiä lintu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
