Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 22. Meriretki purjevaateveneellä. — Tulo Godthaabiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
PESEYTYMINEN.
405
nen — sitte vielä — jymisevää tervehdystä. Kanunain
jyristessä jätimme hyvästit sivistykselle, kanunain jyristessä
astuimme taas sivistyneeseen maailmaan, sillä siihen on Grönlannin
länsirantakin luettava. Olisi voinut uskoa, että me olimme
hyvin sotaisia henkilöitä. Miten monta laukausta ammuttiin,
en tiedä, vaan koko joukko niitä oli. Pienillä ihmisillä lippu
-riuvun luona oli paljo puuhaa ampuessaan, ja me astelimme
taloryhmään, jossa grönlantilaisia miehiä ja naisia seisoi pitkissä
riveissä molemmin puolin tietä. Somissa puvuissaan olivat he
koko soman näköisiä, varsinkin naiset. Hymy ja ystävällisyys
loisti vastaamme kaikilta kasvoilta. Oli aivan kuin auringon
paistetta olisi ollut kaiken yli. Vaan kas, tuolla on europalaisia
naisia. Ne olivat siirtokunnan neljä tanskalaista naista, jotka
tulivat meitä vastaan ja joille me nyt esiteltiin. Omituiselta
tuntui nähdä näiden nahka- ja housupukuisten kaunotarten
seassa europalaisia leningeitä.
Siirtokunnantoimitsijan luona, jossa rouva omasta ja poissa
olevan miehensä puolesta toivotti meidät sydämmellisesti
tervetulleiksi, juotiin pitkämatkaisten vierasten tervetuliaismalja ja
tohtori kutsui meidät päivälliselle 4 ajaksi.
Siihen oli hyvä aika, vaan sen tarvitsimme vähän
siisti-täksemme. Meidät opastettiin ylimäär. siirtokuntakirjurin
Bau-mann’in kamariin, joka oli unehtumattoman pieni huone
vintillä, ja siellä soittolaatikko soitti »viimeistä ruusua», kun me
ensi kerran näimme kauhuiksemme peilissä likaiset ja
ahavoit-tuneet kasvomme. Me emme näyttäneet juuri »salonkimiehiltä»,
niin kaualle aikaa kun ei oltu käytetty saippuaa eikä muutettu
liinavaatetta. Sanomattoman hyvälle tuntui, kun sai pistää
päänsä vesiastiaan ja toimittaa oikein suursiivouksen. Aivan
puhtaita meistä ei tullut heti ensi pesulla. Ja sitte muutimme
puhtaat alusvaatteet, jotka meillä oli mukana ollut
sisämaan-jään yli tullessamme. Me tunsimme itsemme uusiksi ihmisiksi
ja olimme erinomaisen hyvällä tuulella valmiina lähtemään
tohtorin hienoille päivällisille.
Niin olimme me itse siis hyvässä satamassa, vaan nyt piti
niin pian kuin mahdollista saada apua tovereillemme
Ameralik-vuonossa. Hehän eivät tienneet, olimmeko tulleet onnellisesti
perille, vai menneet merenpohjaan, jättäen heidät siellä maan-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
