Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 23. Jälkimmäiset Austmannalaaksossa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
412
JÄLKIMMÄISET AUSTMANNALAAKSOSSA.
Minä huusin takaisin: »Tule tänne bambukepin ja köyden
kanssa! Dietrichson on pudonnut järveen, ja kelkka on jäällä.»
»Kristiansen säikähtyi kovasti. Hän luuli että Dietrichson
on hukkunut, ja että kelkka vain oli jälellä. Kristiansen juoksi
kepin ja köyden kanssa niin pian kuin voi, ja sitte me vedimme
kelkan ja pyssyn rantaan ja menimme nuotiolle, jossa toiset
keittivät kahvia, ja olimme siellä yötä, sillä Dietrichson oli aivan
likomärkä.»
Lokakuun 2 p:ltä kertoo Dietrichson: »Pari tuntia sen
jälkeen kun me aamulla olimme lähteneet Hanhilammelta, tulimme
pitkälle,’ jyrkälle, vaan kutakuinkin tasaiselle, ruohoa
kasvavalle mäelle. Me laskimme täällä kelkat maalle ja panimme
niihin muut tavarat, ja nyt mentiin hyvää vauhtia ja helposti
joelle, joka juoksi ihan mäen juurella; vaan täällä ei näyttänyt
ensinkään lupaavalta. Jokea ei voinut tutakaan. Niiden
neljän päivän kuluessa siitä kun viimeksi olimme täällä, oli vesi
kohonnut nelinvertaisesti.
»Siitä meidän piti yli, sillä alempana se kulkee sille
puolen, jossa olimme ihan pystöjyrkän vuorenseinän juurella, niin
että siellä oli ihan mahdoton päästä kulkemaan, ja sitä paitse
telttamme ja muut tavarat olivat toisella puolen. Parhaalla
kahlauspaikalla oli joki ainakin 100 kyynärää leveä ja tämä
matka oli kulettava kolmeen kertaan, kun meidän, kaikki
tavarat saadaksemme, oli tuotava ne kahdessa osassa.
»Lappalaiset olivat vaatepäällä, siten vähänkään
suojellakseen itseään jääkylmältä vedeltä, vaan Kristiansen ja minä
riisuimme housut ja sukat, jotta ne olisivat sitte kuivat.
Saappaat meillä oli jalassa, etteivät jalat loukkautuisi terävissä kivissä.
Virta oli kova, ja meidän piti sen vuoksi kunkin ottaa
bambusauva käteen, jolla tukea itseämme ja tunnustella pohjaa; sillä
jos olisimme kompastuneet, niin tuskin olisimme jaloillemme
enään päässeet, kun selässä oleva raskas taakka olisi pitänyt
huolen siitä, että pää pysyi veden alla ja jalat ilmassa.
»Kylmää huvia oli kahloa nämä kolme-, neljäsataa
kyynärää jääkylmässä vedessä vatsaansa myöten. Kristiansenilla
ja minulla olivat sääret sinisinä, kun me vihdoin pääsimme
kah-lomasta; vaan hierottuamme ja saatuamme kuivat vaatteet
päällemme, saimme jalat lämpiämään täydellisesti, jota vastoin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
