Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 23. Jälkimmäiset Austmannalaaksossa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VATSAN PALVELEMINEN.
417
täneet niin paljo muuta, niin kestämme kai tämänkin, ja niin
ammensimme itseemme niin paljon kuin jaksoimme.
»Me vielä makailimme ruohikossa ruuan päälle,
tupruu-tellen piippujamme, kun näimme Silas ystävämme mäellä. Hän
kantoi jotakin suurta ja raskasta selässään. Oliko se todellakin
poro? Toiset sanoivat on, toiset ei. Vaan sitte näimme poron
sarvien haarottavan olkapäiden yli, ja me olimme kaikki
hyvillämme, vaan lappalaiset ihan hurjistuivat, sillä nyt he vihdoin
saivat maistaa kansallisruokaansa. Balto juoksi vastaan, hyppi
ja tanssi hänen ympärillään eikä tiennyt, miten parhaite
osoittaisi iloaan.
Pata pantiin heti tulelle taas. Vaikka ei ollut tuntikautta
enemmän kulunut voipuuron syönnistä, olimme taas kelpo
touhussa poronlihan, ytimien ja talin kimpussa ja sellaisella
voimalla, että kaikki mitä Silas oli tuonut mukanaan, oli syöty
ennen iltaa.
»Näkee siis,» sanoo Dietrichson, »että vatsamme olivat
jotensakin joustavia, ja että ajatuksemme näinä päivinä
liikkuivat etupäässä ruuan ympärillä. Vaan se lienee anteeksi
annettava, kun ajattelee, että me olimme niin nälistyneitä,
ettemme koskaan tunteneet itseämme täyteläisiksi, ei
silloinkaan, kun olimme syöneet niin paljon kuin jaksoimme.»
»Siitä lähtien,» sanoo Balto, »tulivat paremmat päivät. Me
aloimme unohuttaa ankaran muokan, jonka olimme kärsineet,
nälän, janon, kylmän ja ikävän sisämaanjäällä.»
Seuraavana päivänä grönlantilaiset kävivät hakemassa
jäännösporon, ja nyt he saivat runsaasti lihaa. Dietrichson
kertoo myös, että Peter lahjoitti heille riekon, jonka hän oli
ampunut; »kuitenkin hän ensin otti siitä sisälmykset, jonka me
luulimme hänen tekevän perkatakseen riekon meille; vaan
suureksi hämmästykseksemme söi hän ne ja ne näyttivät hänestä
maistuvan erinomaiselle.»
Vielä kului monet päivät, ennenkuin veneet tulivat. Heillä
vuonossa oli, kumma kyllä, kaunis ilma, kun merellä raivosi
myrsky.
»Vihdoin lokakuun 11 p:nä aamulla 7 aikana,» sanoo
Dietrichson, »herätti meidät makeasta unestamme pyssyn
laukaus. Aavistaen heti, mitä se oli, hyppäsin säkistä, tempasin
pyssyn ja patrunan, pistin pääni teltan oven raosta ja ammuin
27
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
