Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 23. Jälkimmäiset Austmannalaaksossa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
MILTÄHÄN NÄYTIMME?
419
Sillä tavoin soudettiin pitkän aikaa; ainoastaan airojen
loiske häiritsi hiljaisuutta. Ei mitään elämää näkynyt: koko
luonto lepäsi. Lopulta hiljaisuus alkoi grönlantilaisista tuntua
painostavalle. Mahtavan luonnon kuolonhiljaisuuden vakavuus
valtasi veneen väestön ja yhtäkkiä virittivät he virren. Sitä
seurasi toisia virsiä, ja veisatessa kulki vene pimentyvässä
yössä.
Seuraavana päivänä he sitte saapuivat Godthaabiin.
Dietrichsonin päiväkirjassa siitä aamusta on:
»Puolenpäivän aikaan tänään laskimme saapuvamme Godthaabiin.
Mitähän ihmiset sanovat meistä? Me, luuna ja nahkana, tukka ja
parta pitkinä sekä kolmen kuukauden vanha lika ruumiillamme,
olimme linnun pelätin näköisiä. Vuonon perukassa olimme
turhaan koettaneet lämpimällä vedellä ja hiekalla saada enintä
likaa pois; vaan siihen tarvittiin saippuaa, ja sitä meillä ei
ollut.
Me olimme ja jäimme sen vuoksi yhä likaisiksi. Uusi
puhdistusyritys olisi ollut yhtä turha.»
Dietrichson lopettaa kertomuksensa näin: »Kun laskimme
maihin siirtokunnassa, otti meidät vastaan sydämmellisimmästi
tuleva isäntäväkemme, siirtokunnantoimitsija Bistrup ja
rouvansa, sekä kaikki muut tanskalaiset perheet, jotka nyt olivat
tulleet rannalle tervehtimään meitä tervetulleiksi.»
»Kuudentoista päivän eron jälkeen olivat retkikunnan
jäsenet nyt taas koolla lokakuun 12 p:nä. Päämaali oli
saavutettu, kaikki olivat hyvässä kunnossa tulleet tanskalaiseen
siirtokuntaan länsirannalla, kulettuamme Grönlannin jäätikön poikki
idästä länteen.»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
