Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 25. Jahtiretki Ameralikvuonoon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
438
JAHTIRETKI AMERALIKVUONOO N.
Minä taas pysähdyin, katselin ja katselin, vaan en keksinyt
mitään, ja jatkoin taas matkaa, miettien, miten oli mahdollista
niin erehtyä.
Silloin kuului askeleet vuoriseinältä niin terävästi ja
selvästi, että nyt ei voinut olla minkäänlaista erehdystä enään, ja
rupesin etsimään luultua poroa tarkoin koko vuoren seinää
pitkin. Kauan viipyi ennenkuin huomasin mitään: minä hain
liian alhaalta. Vaan kun tulin keskemmäksi jyrkkää seinää,
niin hämmästyin kovasti nähdessäni ihmisen, kärpäsen
kokoisen olennon ryömivän siellä ylhäällä. Suuresta takista ja
nelikulmaisesta lakista tunsin sen Baltoksi.
Hän meni suksillaan lumipengertä myöten, joka riippui
jyrkänteeltä. Minä seisoin kuin maahan naulattuna, ja silmät
seurasivat, minkä kaukaa voi, joka ainoata liikettä. Minä näin
miten hän löi suksensa lumipenkereen reunaan saadakseen
jalansijaa; pyssy riippui viistosti selässä ja pää oli käännettynä
rinteeseen päin. Hän liikkui varovasti askel askeleelta sauvalla
koetellessaan. Minä tuumiskelin, miten hän, joka muuten
pelkäsi henkeänsä, oli niin rohkea vuorenkiipijä. Silloin livetti
toinen jalka, hän iski sauvansa kiinni, vaan toinenkin jalka
livetti ja — alas jyrkänteestä.
Veri suonissani hyytyi. Lumi vyöryi mukana ja vauhti vain
kiihtyi, ja heti alla oli putous. Silloin vaatteet tarttuivat
kallion reunaan, joka pistihe lumesta putouksen yläpuolella. Hän
riippui siinä silmänräpäyksen ajan, potki jaloilla ja koetti saada
jalansijaa, vaan sitte — irtausi. Ensiksi ilmassa hyppy, sitte
lumiseinää pitkin, sitte uusi putous ja hän makasi
liikkumattomana läjänä muutamalla penkereellä.
Minä pidin varmana, että hän oli joko kuollut tahi
raajarikko. Nousi käsivarsi näkyviin, se taipui varovasti, sitte
toinen ja sitte pää, jota hän kurotti ja varovasti taivutti eteen ja
taakse, ja lopuksi jalat. Näytti, kumma kyllä, siltä että kaikki
oli koossa, ja hän nousi ylös. Minä en oikein nähnyt mitä
hän siinä puuhasi, vaan sitte kuului laukaus sieltä ylhäältä.
Olikoon se vahingon laukaus? Minä näin hänen jotakin
puuhaavan. Uusi laukaus. Mitä se merkitsi? Hän käveli siinä
penkereellä; luultavasti hän haki tietä alas, jota ei ollut helppo
löytää. Vaan nyt hän otti sukset olalle ja alkoi varovasti las-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
