Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 28. Päiväkirjamuistiinpanoja Sardlokista ja Kangekista
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
464
PÄIVÄKIRJAMUISTIINPANOJA.
mät, että ne melkein pelottavat. Silloin siepataan puuvasara,
joka on kajakissa peräpuolella, ja lyödään rajusti kalaa pari
kertaa aivokoppaan. Hurjimmalla ponnistuksella vetää se päänsä
veden alle ja salaman nopeudella se menee pohjaan, ja
onneton se, jolla ei siima ole selvillä, niin että se ei tartu mihinkään
kiinni, sillä muuten on, ennen kuin aavistaakaan,
ylenkuppu-raisia kajakkineen kaikkineen.
»Kala on nyt päässyt syvälle, vauhti vähenee, ja voi alkaa
vetää sitä uudestaan. Se on toisen kerran ylhäällä; vaan vielä
kerran menee se ehkä pohjaan. Jotensakin rasittavaa työtä on
vetää kolme ehkä neljäkin kertaa pallas ylös 100 sylen
syvyydestä. Vihdoin on se ylhäällä viime kerran ja voi saada sille
annetuksi muutamia hyviä iskuja silmäin väliin. Se masentuu
heti, ja silloin heilutetaan vasaraa niin vikkelästi ja notkealla
kädellä kuin vain voi. Vielä kala tekee muutamia hurjia
yrityksiä mennäkseen syvyyteen, vaan iskuja sataa päähän yhä
nopeammin, ja kala lopuksi pyörtyy. Puukko pistetään silloin
aivoihin ja selkäytimeen, kunnes kala on niin kuollut, kuin sen
siinä voi saada.
»Tämän kaiken tapahtuessa oli minulta muutamana
päivänä paleltunut molemmat poskipäät sekä leuka ja nenä.
Hieromalla niitä merivedellä ja jäällä, jota oli runsaasti kajakissa,
pääsin siitä kuta kuinkin ehyin nahoin.
»Nyt kiinnitetään pyyntirakko kalan suuhun, jotta se
pysyy veden päällä, siima otetaan hampaisiin, ja soudetaan maata
kohti kala perässä. Minun täytyy myöntää, että minusta tämä
hinaus oli ikävintä koko hommassa, sillä joka kerta kun
kajakki nousi aallon harjalle, niin siima tempautui äkkiä lujalle
ja kiskasi hampaita, niin että monta kertaa luulin niiden
lähtevän jokikisen. Sitä mahdollisuutta eskimolaisen on vaikea
käsittää, sillä luonto on antanut hänelle niin lujat hampaat, että
hän voi helposti vetää niillä rautanauloja puusta.
Kun on päästy maan suojaan, niin sidotaan kala kajakin
kupeeseen niin, että se on vedessä pystyssä, vähän etunojossa,
jotta se tekee niin vähän vastustusta kuin suinkin. Ja sitte
kotia kohti. Kun tuli Sardlokiin hinaten tällaista suurta kalaa,
ja rannalla olivat vastaanottamassa samat iloa loistavat kasvot,
jotka odottavat jokaista saaliin kanssa palaavaa pyytömiestä,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
