Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 29. Sisämaanjäälle uudestaan. — Umiarsuit! Umiarsuit! — Kotimatka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
UUSI KOETUS.
kuun 4 p:nä lähdin Aperävigssuak (suuri Abraham, vanha
tunnettu kajakkimies Kangekista) mukanani Godthaabin vuonoon.
Samana päivänä tulimme Kornakiin, jonne on 8 penikulmaa
Godthaabista. iVperävigssuak, joka oli ikämies, jäi tänne
käydäkseen vieraana taloissa, ja minä seuraavana aamuna kahden
uuden kajakkimiehen — Karien ja Larserakin — kanssa
jatkoin matkaa vuonoon Urajagsuitia kohden, jossa aijoin nousta
sisämaanjäälle. Kun vuonon perukka oli jäässä, menimme
lahteen Kangiusakin luona, vedimme kajakit maalle, otimme
sukset ja hiihdimme tämän lahden perukkaan, joka niin ikään oli
jäässä, ja edelleen maata myöten Godthaabin vuonoa kohti.
Kun me tulimme sinne, teimme teltan, joka meillä oli mukana.
Ruokavaroja meillä ei ollut kuin sangen vähän, ja oli sen
vuoksi välttämätöntä ampua riekkoja, jotka eskimolaisten
tavalla syötiin raakoina, ja jotka tällä tavoin maistuvat
erinomaisen hyvältä; niiden pitää kuitenkin olla kylmettyneitä. Eräänä
päivänä kun olin hyvin nälissäni, koetin syödä riekon heti
ammuttuani. Se maistui omituiselle, ja liha värvehti vielä
hampaissakin. Minä heti lopetin koetuksen, enkä sittemmin ole
sitä uudistanut.
Seuraavana päivänä, huhtikuun 6:na, hiihdimme vuonon
jään yli Ujaragsuitvuonolle päin. Tultuamme puoliväliin tätä
vuonoa, näin minä eräältä tunturilta, jolla olin riekkoja
vaanimassa, että vuonon perukka oli sula, ja että siellä oli mahdoton
päästä maalle. Joki, joka juoksee sisämaanjään alta, oli sen
täyttänyt.
Sisämaanjäälle päästäksemme oli välttämätöntä mennä
maalle Inisartokin luona vuonon itärannalla; vaan kun meiltä
olisi mennyt vähintäin kaksi päivää tämän kautta jäänreunaan
päästäksemme, eikä ollut niin paljo aikaa uhrata, kun joka
päivä odotettiin laivaa, niin ei ollut muuta neuvoa kuin
kääntyä takaisin.
Tällä kertaa ei kuitenkaan tulos ollut niin laiha kuin
viime kerralla; sillä jos en päässytkään sisämaanjäälle, niin
olin kuitenkin nähnyt Ivisartokin ja Nunasarsuakin välillä
olevan juoksujäätikön. Tämä ei näyttänyt olevan niin lumen
peitossa kuin olin luullut, ja jää näytti melkein yhtä siniseltä ja
rikkinäiseltä kuin tavallisestikin. Lumimäärä ympärillä olevalla
maalla oli myöskin ihmeen vähäinen: paljas maa näkyi rao-
3i
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
