Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 29. Sisämaanjäälle uudestaan. — Umiarsuit! Umiarsuit! — Kotimatka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
482
SISÄMAANJÄÄLLE UUDESTAAN.
nessa kohden, ja ero Godthaabiin verraten oli kerrassaan
hämmästyttävä. Nähtävästi pohjoisemmassa ja etelämmässä olevat
vuoret olivat ottaneet vastaan kosteuden.
Muutos sisämaanjään pinnassa ei sen vuoksi ole ehkä niin
suuri, kuin olin odottanut, niissä seuduissa, joiden ulkopuolella
ja eteläpuolella on leveä maajakso, niin kuin täälläkin oli.
Ulompana oleva maa ottaa nimittäin suuren osan kosteudesta.
Toisena tuloksena oli se huomio, että joki oli laskenut
talvella suuren vesijoukon sisämaanjäältä. Ei ollut vielä niin lämmin
ollut, että mitään sulaamista olisi voinut tapahtua rannempana
maalla, eipä edes Godthaabissakaan. On hyvin tunnettu seikka,
että sisämaanjään luona on aina melkoista kylmempi kuin
ulompana, ja jäämatkallamme saimme kokea, mikä ero
lämpö-suhteissa on itse sisämaanjään pinnalla ja ulompana maalla.
Vaan sittekin oli joessa vesijoukko sellainen kuin suuressa
virrassa, ja eskimolaiset sanoivat minulle, että se on yhtä suuri
koko talven. Tästä johtuu, että sisämaanjään alimmissa
kerroksissa tapahtuu sulaaminen, joka ei riipu pinnalla olevasta
lämmöstä.
Iltapuoleen teimme teltan muutamaan niemeen
Ujaragsuit-vuonon suulla. Kun meillä nyt ei ollut kiirettä, laittelimme
niin mukavasti kuin suinkin. Suuret joukot heiniä koottiin
pälvipaikoilta, ja ne levitettiin teltan lattialle, joten saimme
hyvän ja kuivan alustan. Sitte keitettiin kahvi ja eskimolaiset
tarjosivat erittäin maukasta ruokaa, kylmettynyttä ruijanahventa,
joka syötiin raakana. Sitä paitse syötiin raaka riekko mieheen.
Ja elämämme oli kuin prinsseillä. Sen jälkeen panimme maata
vaatteissamme; makuusäkkejä ei sillä kertaa ollut mukana, ne
olivat liian raskaita kantaa.
Seuraavana aamuna (huhtikuun 7 p:nä) menimme takaisin
yli vuonon. Minua halutti kovasti olla enemmän aikaa täällä
metsästäjäin eldoradossa, sillä Ivisartok ja Nunatarsuak ovat
tunnetuita poromaita; sitäpaitse näkyi paljo hylkeitä vuonon
jäällä, ja kun vain on aikaa, niin se on jännittävää jahtia.
Vanhat norjalaiset eivät siis suotta valinneet tätä paikkaa.
Täällä ja Ameralikvuonossa ovat nimittäin vanhan
Länsisiirto-kunnan rikkaimmat seudut olleet, ja näissä paikoin löytyy
kaikkialla jäännöksiä heidän jäliltään; varsinkin Ujaragsuit on
tunnettu suurista raunioistaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
