Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Vanha loisukko, Matti Viskari, ruskea ja
va-koinen kuin patvimalja, vaan vilkkaat silmät
nelikulmaisessa, omituisesti kaavaillussa muodossa,
meni nyt parin nuoren miehen kanssa
asuinkar-tanon toiselle puolelle, josta maantie kulki ihan
ohitse, ja ryhtyi käskettyyn työhön. Matti lakasi
ensin kyltin puhtaaksi lumesta, niin että jokainen
taas voi lukea siitä kirjoituksen: „ Tobias Pullisen
kauppapuodi". Nimen alla näkyi sokuritoppa ja
sen toisella puolella Tollander ja Klärichin La
Ferme-puntteja, tarkasti kuvattuina tulipunaisiksi,
kuten ovatkin. Toiselle puolelle oli
maalaistaitei-lija jostakin äkillisestä- mieleen johtumuksesta
kuvannut kukon kirjavimmassa väriloistossaan. Kuin
puodin rappuset olivat puhtaat lumesta ja
ikku-nanluukut auki, astui Leena Pullinen alas. Siinä
hän seisoi, yllä yksinkertainen pummulimekko,
hykistellen ja vähän väristen, mutta näytti
sitte-kin olevan hyvin tyytyväinen.
No, Matti Viskari, mitä luulet: tuleeko vielä
lunta vai eikö?
Vanhus katsoi miettivästi ensin taivaalle, sitte
alas taivaan rantaan.
Lumi luikon siiven alla, talvi joutsenen
takana, ja pakkanen pyryn perästä, pohjatuuli sitä
paitsi, sanoi hän, niin kyllä siitä pysyväinen
kylmä tulee. Jumala armahtakoon metsälintuja
silloin, koska kaikki ruoka on hangen alla.
Matti, voit mennä naapureihin ja kutsua
hevosia lumireen eteen ja miehiä lapioimaan teitä.
Vie kappa kauroja teyreille kovikkoon. Se tekee
hyvää heille ja meille.
No, sepä oli kelpo teko; kiitoksia emäntä ;
kyllähän metsäkanat itse tulevat tänne kiittämään
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
