Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
sommin hoidan tätä tointani, josta on suuri
edesvastaus.
Nyt toi emännöitsijä totivettä, konjakkia ja
sokuria. Kirkkoherra, vanha ja virkaansa tottunut,
hymyili vain pilkallisesti, mutta ei vastannut
mitään kappalaisen puheesen.
Tahdotko totia? kysyi hän. Samaa oli hän
kysynyt jo ennenkin joka ilta niin kauan, kuin
oli tätä kappalaistansa tavannut eli lähes neljä
kuukautta. Ja l$n oli aina saanut saman vastauksen:
Kiitoksia, setä, minä en nauti väkeviä
juomia.
Sinä olet yhä kuin hihhulit; etkö muista,
miten kävi häissä Kaanaassa? Mutta palataksemme
aineesemme, sanoi kirkoherra tehdessään totia,
siis sinä luulet, että ainoastaan harvat ovat sei*
laisessa sielun tilassa, kuin sinä vaadit voidaksesi
heitä hyväksyä.
Niin.
Kuten jo itse sanoit’, ovat meidän mieli- ,
piteemme tästä asiasta perin erilaiset. Ihmisen
sielun elämä on salattu, se on seitsemällä
sinetillä lukittu kirja, et sinä enkä minä voi sitä
tuomita — kirkkoherra juoda kulautti lasista
— ainoastaan autuuden ehtojen tietoa ja t&itoa
me voimme arvostella, vaan mikä menee sen
ylitse, ei öle ihmisen vallassa. Muuten se
nuorison tunnetulva, jota enimmät hihhulipapit
osaa-vat saada aikaan oppilaissansa — kirkkoherra
rykäsi paljon sanovasti — yhtä helposti herää,
kuin nopeasti haihtuukin, ja se on vaarallinen,
jopa ihan epäsiveellinenkin.
Kirkkoherra puhuessaan astuskeli hitaasti
edes takaisin pitkin lattiaa, joi totilasinsa lop-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
