Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
sanan välille, jota kohtaan nuorukaisessa paloi
oikea viha.
Adam hymyili itsekseen tyytyväisesti.
Sellaisen raivokkaan vastustuksen syynä täytyi olla
syvä sydämmen suru. Sellaisia hehkuvia ja
tulisia luonteita kuin Tobias ei ollut vaikea koota
Herran viinamäkeen. ’ Kylmäin, hiljaisten
luonteiden oli vaikein löytää ahdasta porttia, joka vie
elämään. Hän antoi Tobiaan olla rauhassa pari
päivää, mutta alkoi rynnäkön toisesta kohdasta,
josta oli huomannut Tobiaan syttyvän kuin
säh-kökipinästä, ja se kohta oli valtionkirkon papit.
Kuin Adam ryhtyi siihen asiaan ja luki
kaikki kammottavat sanat, kuin profeetat olivat
lausuneet Baalin papeista, ja niitä nyt sovitti
Herran viattomiin palvelijoihin, silloin Tobiasta
värisytti; Adamin puheen kammottava hehku ja
raamatun mahtavat sanat pakottivat hänet
äänettömäksi, sillä hän tunsi, että tämän miehen kanssa
ei käynyt leikitellä, ja huomaamattansa hän alkoi
kartella häntä.
Talvi oli vähitellen kulunut, päivät oli tulleet
pitemmiksi, ihanat auringonlaskut hehkuvain
pu-napilvien taa ja purpuraliekkejä ylös keskitaivaalle
asti, se kaikki ennusti kevään tuloa. Talvi oli
ollut vähäluminen. Huhtikuun aurinko oli
sulattanut pois senkin vähän. Jää oli hauras ja
vanhuudesta heikko, rannoilta täynnä suuria, mustia
reikiä. Varikset olivat nyt enää ainoat, kuin
uskalsivat mennä jäälle kalastelemaan avannoista.
Etempänä kuohuivat jo vapaina aallot korkeaksi
kasautunutta ajojääreunaa vasten, joka välkkyi
auringon paisteessa niin, että silmiin koski sitä
katsella. Siellä täällä suojapaikoissa, joihin aurinko
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
