- Project Runeberg -  Hihhuleita : Kuvauksia itä-suomesta /
77

(1890) Author: Jac Ahrenberg Translator: Aatto Suppanen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

vuotta on meidän kotikäärmeemme juuri auringon
lasketessa, jos vain on hiljaista, tullut tuosta
reiästä. Kahdeksantoista vuotta on minulla ollut
onnea ja menestystä ja — mutta kas, tuossahan
tuo onkin meidän pikku kotikäärmeemme. Terve
tuloa, terve tuloa käärmehinen, kotitonttu ja onnen
tuoja. — Ihan oikein, kestikievarin hiljaa
puhellessa ja kaikkein hiljaa kuunnellessa hänen
taikauskoista tarinaansa, hänen pitkiä lauseitaan,
monia sanojaan ja laveita toistelujaan oli tarha*
käärme tullut esiin kolostaan. Pieni pää, kuun
muotoiset pilkut silmäin takana, liikkui edes
takaisin ikään kuin tähystellen. Käärme matoi
hitaasti ja rapisten, sillä nyt oli sillä ensimmäinen
nahan vaihdosaika; nahka oli jo repaleina
vatsa-puolelta. Se asettui kiemuraan ja siten nosti noin

■ kolmannen osan pääpuoltansa ylös ja taivutti sen

maitokupin laidan ylitse. Kaksihaarainen kieli
liikkui koko ajan kuin kellon heiluri taikka
haparoivan hyönteiset tuntosarvet. Käärme painoi
osan päästänsä maitoon ja alkoi imeä sitä. Adam,
joka seisoi ihan uunin vieressä ja oli hyvin
liikutettuna kuunnellut kestkievarin kertomusta ja nyt
inhokseen nähnyt tuon matelevaisen, poikasi yht’
äkkiä kenkänsä kannan käärmeen reikään, siep*
pasi nopeasti kuin leimaus peljästynyttä ja
sihisevää petoa niskasta ja kiroten sinkautti sen
palavaan tuleen.

, Julmissa tuskissa väännähti elukka pari ker-

taa, sitte oli kaikki lopussa, ainoastaan musta,
hai-kuava juomu hehkuvilla hiilillä osoitti paikkaa,
jossa yksi elämä oli tuskiinsa sulanut.

Vihan puna nousi kestkievarin lihavalle,
kiiltävälle otsalle. Hän yritti juuri niin pontevasti,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:00:20 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hihhuleita/0085.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free