Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VIII.
Niinpä hän viimeinkin oli kotona. Kuin
juureton pajun vesa, jota heinää korjatessa harava
heittelee sinne tänne, paikasta toiseen, oli hänkin
ajelehtanut milloin minnekin. Hetkisen hän oli
luullut löytäneensä sellaista maata, johon olisi
voinut juurtua ja jossa olisi tuntenut jälleen
kasva-vansa kiinni maassa eikä enää olevansa tuul’ajolla
myrskyissä. Se oli ollut lyhyt aika ja rajusti oli
hänet temmattu pois siitä harhauksesta». Hänen
tarvitsi panna vain silmänsä kiinni, nähdäkseen
Adam Pihlhjertan kammottavan kuvan, miten hän
istui alasti, selkä veripunaisena, miten hän siinä
istui pilkattuna, häpeissään ja katsoa tuijottaen
häneen kankeilla, loistottomilla silmillä. Nyt hän
oli kotona, ja ankarat taistelut, jotka hän oli
kestänyt, viha ja kiukku, kaikki oli laskeutunut levolle,
kuin hän jälleen astui kotikynnyksen ylitse. Mutta
ei hän sittekään tuntenut rauhaa, se oli vain lepoa
kuin kuumeen jälkeen, äänetöntä, kuollutta,
hiljaista. Värittömänä kului elämä päivän toisensa
jälkeen. Siinä ei ollut mitään katkeruutta, mutta
ei mitään suloakaan, kaikki tuntui ummehtuneelta,
ja välistä kalvoi häntä halu saada kaikki
kerrassaan loppuun.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
