Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Sano pian, Tobias, mitä tahdoit sanoa; luulenpa,
että vanhus minut jo näki, kuin nousin veräjästä.
Oh, rakas Anni, mitä sinä huolit Vanhuksesta.
Älä nyt ole yhtään peloissasi. Oletko jo
unhottanut, että me olemme täällä tavanneet toisiamme
useammasti kuin yhden kerran? Ja oletko
unhottanut, mitä olemme luvanneet toinen toisellemme
juuri täällä?
Älä sinä niitä, vastasi Anni hätäisesti ja
siirtyi vielä etemmäksi pois. Mikä on ollut, se on
mennyt. Sinun lähdettyäsi on täällä paljon
muuttunut. Minä olen puhunut veljien ja vanhimpain
kanssa. Heidän sanansa ovat polttaneet minun
omaatuntoani kuin nuolet. Minä olen katunut ja
tunnustanut, minä olen kuunnellut sanaa . . .
Siitä Tobias kiivastui. Sana — pitikö sitte
tuon sanan aina olla hänen ja hänen onnensa
välillä? Hän oli tehnyt vain kierroksen ja seisoi
nyt taas siinä, josta oli lähtenyt.
Katkeraa puhetta tulvi hänen suustansa. Anni
kuunteli, vaan eivät hänen katkerat eikä hellät
sanansa näyttäneet mitään vaikuttavan häneen.
Kuin Tobias viimein vähän rauhoittui, vastasi hän
sentään hiukan lempeämmin:
Sitä paitsi ei äitisi koskaan suostu siihen,
jota sinä nyt ehdotat. Samoin isäsikin ajattelee,
että minä olen liian mitätön ja köyhä rikkaan
Tobiaan pojalle. Mitä varten sitte sotia vastaan,
kärsiä häpeää ja pilkkaa, kantaa surua ja ja . . .
Anni, Anni! huusi samassa äiti Leena pihasta.
Anni hypähti ylös, oli sitte hetkisen
epätietoinen, viimein kiersi kätensä Tobiaalle kaulaan,
suuteli häntä kerran tulisesti ja riensi pitkin ojaa
viljan suojassa pihaan päin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
