- Project Runeberg -  Hihhuleita : Kuvauksia itä-suomesta /
119

(1890) Author: Jac Ahrenberg Translator: Aatto Suppanen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

että suomalaisilla ylämaan hevosilla ei ollut
ollenkaan tuota aistia kulkea pimeässä ja lumipyryssä
aukeilla tasangoilla maata tai kotia kohti. Vaan
koska tuliasetten puutteessa susilta ei uskallettu
yksitellen lähteä eri tahoilta etsimään tietä eikä
myöskään jättää niin monta peljästynyttä ja
levotonta hevosta yhden miehen hoitoon siksi aikaa,
kuin toiset kiertelisivät tien haussa, niin ei ollut
muuta keinoa kuin luottaa hevosten vaistoon.
Tatarilainen, joka oli aroilla ollut samanlaisessa
seikkailussa, vastusti hyvin kiihkeästi. Hänen
mielestään oli’parasta koota hevoset piiriin, tehdä
valli niukasta lumesta, jota siellä täällä vähän oli
jään koloissa, ja aamuun asti olla siinä, jossa
oltiin. Bitsho&illa oli vilu, Tobias oli kärsimätön,
Hanhineva ei luullut maan olevan varsin kaukana,
ja enemmistö siis voitti. Käytiin istumaan rekiin.
Jumalan nimeen, sanoi venäläinen. Hevoset
läksivät ja tuulen vauhdilla lennettiin kohti
tuntematonta pimeää. Kohta matkustajamme ilokseen
huomasivat susien ulvonnan kuuluvan yhä
heikommin. Kuin hevoset sitä paitsi olivat rauhoittuneet
ja juoksivat ripeästi eteen päin ilman mitään
levottomuutta, hengittivät miehet jo helpommin;
ainoastaan tatarilainen ei luottanut tähän
koetukseen, hän mutisi tuon tuostakin: Allah, akbar.
Huolettomasti ajettiin vielä muutamia minuutteja.
Mutta yht’ äkkiä sanoi Hanhineva kuiskaten,
melkein kuin tukehtuvalla äänellä: seisata, Tobias,
seisata Herran tähden.

Sydän vavahti matkamiehillä.

No, mitä nyt sitte? sanoi Tobias äreästi.

Kuuntele, kuuntele tarkkaan! Mitä kuulet?
sanoi Hanhineva vakavasti.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:00:20 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hihhuleita/0127.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free