- Project Runeberg -  Hihhuleita : Kuvauksia itä-suomesta /
132

(1890) Author: Jac Ahrenberg Translator: Aatto Suppanen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

ehdotti, että kokoukseen tulijoilta otettaisiin
vapaaehtoinen pääsymakso, että, jos joku ilmoittaisi
kokouksen, niillä tuloilla voitaisiin kuitata sakko;
vaan sekä Heikki että Tobias sitä vastustivat.

Pullisen tupaan kokoutuivat illempana veljet
ja sisaret: soturi Anton, Anni, Matti Reijosen nuori
vaimo, joka oli nyt kuten niin usein ennenkin
vastoin miehensä nimenomaista kieltoa salaa
hiipinyt tänne, sekä kaikki kylän uskovaiset ja
muutamia muitakin, joita vain uteliaisuus oli
houkutellut tulemaan kokoukseen. Lämmin alkoi tuvassa
tulla kiusoittavaksi, varsinkin kuin Leena oli
paistanut leipää aamupäivällä. Ikkunoita, tämän
maakunnan tavan mukaan, ei käynyt avata eikä
siitä olisi ollut apuakaan, sillä ilma oli ollut
rasittava ja ukkosta ennustava, niin että se vieläkin
oli helteinen ja kuuma, vaikka jo oli myöhäinen
iltapäivä. Mustia pilviä seisoa törrötti kuin
torneja taivaan rannalla, ikään kuin pyrkien
piirittämään keskitaivasta. Niitä nousi milloin etelästä,
milloin idästä ylös päin, mutta juuri kuin ne
olivat uhkaavimmillaan, ylhäältä mustat, alhaalta
metsän rajasta sinipunervat, valmiina purkamaan
leimauksiansa ja jyminäänsä odottelevan luonnon
päälle, silloin aina tuli raitis puhallus, levitti
vil-poisuutta ja hajoitti uhkaavat rynnäköt. Illan
suussa olivat kuitenkin tuulet kuolleet ja yhä
korkeammalle kasautuivat paksut pilvet yli
metsäin ja maiden.

Kuin viimeiset myöhästyneet seurakunnan
jäsenet saapuivat, alettiin kokous virrellä, jota
Tobias alkoi veisata ja johon muut vähitellen
yhtyivät. Virren päätyttyä tuli Heikin vuoro, joka
perimpänä tuvassa seisoi Tobiaan ja Leenan kes-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:00:20 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hihhuleita/0140.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free