- Project Runeberg -  Hihhuleita : Kuvauksia itä-suomesta /
146

(1890) Author: Jac Ahrenberg Translator: Aatto Suppanen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

neesen, joka lähellä pihaa seisoi yksinään
ikivanhan koivikon suojassa. Siellä hän valmistihe
metsästyksen viehätykseen ja itsekseen iloitsi
mies-hukasta, jota hän oli saanut aikaan teyrien,
met-säkanain, metsojen ja pyiden joukossa. Matti oli
näet lintukauppias, hän ampui, pyyteli ansoilla,
osti ja möi lintuja Pietarin herkkukauppiaille.
Siellä riippui hänen aitassaan sadoittain teyrejä,
teräkseltä kiiltävässä puvussa, kuusenhavuja
avonaisessa nokassa. Purpuranpunainen pilkku
silmäin päällä näytti kuolettavalta haavalta. Muhkea
urosmetso riippui siinä, pitkät kaulahöyhenet
viimeisen kerran pöyristettynä; ei se kurkku ollut
koskaan enää saava aikaan niitä kellonääniä, jotka
viehättävät rakastuneita naaraksia. Teyrimetso,
syntynyt sekasuvusta, riippui kankeana ja kylmänä
emonsa naarasmetson ja isonsa urosteyrin välillä.
Metsäkana, valkoiset housut jalassa, ja töyhtöpää
pyy, kaikki olivat uhranneet henkensä kylmällä
kinoksella, että sitte Pietarin paraimmissa
ravintoloissa kiihottaisivat jonkun herkkusuun
ruokahalua. Kirkasvärisiä sirkkusia ja tilhejä riippui
siinä, kaikki kankeiksi jäätyneinä ja valmiina
vietäväksi johonkin muotikauppaan tai turkkurille.
Mutta kiusojen ja ikävyyksien unhottamisen sijasta
sai Matti yhden huolen lisäksi. Nyt oli näet
talvipakkanen lopussa ja linnut täytyi tukuttain
muuttaa rahaksi, ett* eivät pahenisi.
Tyytymättömänä lukitsi hän aittansa ja läksi teyrivajaansa.
Se oli vanhan, visapahkaisen koivuryhmän juuressa,
jotka pilviä tavoitelevina ja yksinään seisoivat
hoitamattomassa vesakossa. Neljän- tai
viidenkymmenen askeleen päässä oli aukea paikka, jossa
teyrit tavallisesti leikittelivät ja tanssivat. Oli

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:00:20 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hihhuleita/0154.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free