- Project Runeberg -  Matkani Ulkomaille /
4

(1878) Author: Nikodemus Hauvonen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

4

yli meren Lyypekkiin. Kun kolmasti kelloa oli
kolistettu, vihelsi kyyditsijä pillillään ja samassa himahti
tuo halkoja syövä, tulta tuiskiva orhi ja hengähdellen
raskaasti, ikäänkuin tietäen pitkän matkan olevan
edessään, läksi hän liikkeelle, vetäen pitkää junaa vaunuja
perässään. Kauan ei viipynyt, ennenkuin Helsinki oli
kadonnut näkyvistä, ja nyt ruvettiin ajamaan tulta
polttain, niin että hiukset seisoivat suorassa takana
kuin massinkilanka ja Suomen salot ja salmet
siinte-livät vaan kahden puolin. Tuontuostakin seisahdettiin
sentään sen verran pysäyspaikoissa, että ehdittiin
ottamaan uusia matkustajia vaunuihin ja laskemaan toisia
ulos. Vasta Kaipiaisissa, puolimatkassa Pietarin ja
Helsingin väliä, levähdettiin enemmän aikaa. Siellä odotti
sekä Helsingistä että Pietarista tulevia matkustavia
runsas päivällispöytä. Minä en kuitenkaan raskinnut
istua noiden kallisten herkkujen ääreen, vaikka rahaa
oli taskut täynnä, vaan näpertelin repustani, mitä
matkaevääksi olin sinne säälinyt. ,,Syö säästäin savea";
tämä sammakon neuvo pojallensa muistui, näet,
minullekin mieleen, ja useampihan on päivä kuin makkara.
Puolen pulloa olutta oli minun kuitenkin ostaminen, sillä
muuten tuo kuiva pussiruoka olisi istunut kurkkuun.
Päivällishetki ei kuitenkaan kestänyt enempää aikaa
kuin puolen tuntia, jonka kuluttua taas lähdettiin
liikkeelle. "VViipuriin saavuttuamme, oli jo pilkkopimeä ja
mitä lähemmäksi Pietaria tultiin, sitä kovemmin alkoi
sydämeni tykkiä, sillä minua vähän pelotti yölliseen
aikaan tulla tuohon suureen, minulle tuiki
tuntemattomaan kaupunkiin. Hirveillä kuvilla olivat muutamat

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:31:26 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hnmatkani/0006.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free