Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
11
nut taas jollekin syrjälle ja minun liermoton pääni
kolkkui kovaa lautaa vastaan. Myöskin vilu oli
levolleni suureksi haitaksi; se milloin kyseli kynsiäni,
milloin piteli varpaitani ja varsin kangistunut olisin,
ellen silloin tällöin pysäyspaikoissa olisi pistänyt
liiviini kupillista kuumaa teetä.
Yö mahtoi olla puolilla, kun Pihkovan sivusimme,
ja kun päivä vihdoinkin valkeni, olimme jo lähempänä
Dunaburgia. Maisema, jonka läpitse matkasimme, oli
yhtä autio ja alaston kuin edellisellä illalla. Tuuli
oli ryöpyttänyt hiekkaa ja lunta sekaisin, niin että tuo
talvinen kenttä näytti hyvin kuolleitten kodon
kaltaiselta. Ainoa elähdyttävä kohta koko tällä
yksitoikko-sella alueella oli itse Diinaburgin kaupunki, jonka
vähän jälkeen auringon nousun sivusimme. Kun
ilta-puolella päivää Wilnaa rupesimme lähenemään, oli
pakkanen jo mennyt, niinkuin sanotaan, perällensä ja
maisemakin alkoi vähitellen muuttua epätasaisemmaksi.
Kauniita, pyöreitä kumpuja tammimetsineen vilahteli
tuontuostakin ohitsemme.
Wilnassa menetin enimmän osan vanhoja
matka-tovereitani ja sain uusia siaan. Minä en vaihdosta
vahingolle tullut, vaan pikemmin siitä hyödyin, sillä
entisten äänettömäin seuralaisteni sijaan tuli nyt
vaunuihin joukko nuoria talonpoikia, jotka kohta, kun juna
liikkeelle lähti, korottivat äänensä iloiseen lauluun.
Yksi lauloi edeltä ja muut kaikki yhtyivät laulun
viimeiseen säveleen. Jotkut vielä vihelsivät ja muutamat
taputtivat käsiä, joten siitä syntyi oikein huikea
konsertti. Tällä tavoin nyt riennettiin iloiten, luihkaten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
