Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
19
lellaan päässä, ja katsella killisteli ympärilleen,
ikäänkuin etsien kenen niskaan saisi lyödä kyntensä.
Tuommoinen se mahtaa olla taskuvaras, arvelin minä, ja
hirveän pitkät sormet sillä miehellä olikin. Minä en
ymmärrä kuinka ihminen niin pitkiksi voi jäseniänsä
venyttää. ,,Päästä tuommoinen poika taskuihisi",
sanoin minä saksenilaiselle toverilleni, „niin kääpäsee
hän käpälillään aina saapasvarsiin asti."
Päivä oli juuri puolilla, kun vihdoinkin lähdettiin
liikkeelle. Matkani kävi nyt jotenkin suoraan etelää
kohden, ja hyvin omituiselta minusta tuntui tulla
muutamassa vuorokaudessa muutetuksi pakkasen ja vilun
kodista kevän suloiseen syliin. Maa oli täällä ihan
paljas lumesta ja ilma kumminkin kymmenen asteen
lämpöinen. Siellä täällä näkyi jo maamiehiäkin
tuhrivan pelloillaan.
Kello 3 aikaan sivuttiin Wittenberg, jonka
kaupungin portin päälle Lutherus löi tunnetut 95
väitet-tänsä paavia ja synninanekirjeitä vastaan. Minulla ei
kuitenkaan ollut aikaa käydä likemmältä katsomassa
noita reformationin historiasta tuttuja paikkoja. Minä
en koko kaupungista muuta ehtinyt näkemään kuin
kaksi vahvaa tornia ja valleilla muutamia vartijoita,
joiden kypärit ja kivärit välkkyivät auringon
paisteessa. Heti kun kaupunki oli taaksemme jäänyt,
suhautettiin komeata rautasiltaa myöden yli
Elbe-vir-ran savisen veden. Vielä toisen
kolmekymmen-vuoti-sen sodin ajoilta meille merkillisen paikan sivusimme,
ennenkuin Leipzigiin tultiin, nimittäin Breitenfeld’in.
Se kenttä ei kuitenkaan ollut ihan rautatien varrella.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
