Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
30
oppilasparvea kadulla, niin hurjilta näyttivät minusta
nuo rotevat, naamaiset oluturhot pitkävartisissa
saappaissaan.
Siinä ravintolassa, jossa minä tavallisesti söin
päi-vällisatriani, oli muutamilla unkarilaisilla ylioppilailla
seurahuoneensa, ja koska Suomalaisena ollen pidin heitä
ikäänkuin kaukaa päin sukulaisinani, pyysin isännän
esittelemään minua heille. Isäntä vei minut nyt
heidän kokoushuoneesensa, jonka seinät myöskin olivat
kaunistetut kilvenkaltaisilla, unkarin kansallisväreillä
maalatuilla vaakunoilla. Minulle esiteltiin kahdeksan
nuorta miestä, joita en suinkaan ulkomuodosta
heimolaisikseni olisi tuntenut, sillä heidän musta tukkansa
ja ruskeat vilkkaat silmänsä osoittivat enemmän
etelämaalaisen tulista luontoa kuin pohjolan pojan vakaista
mieltä. Ainoa, mikä heissä vähän vivahti
meikäläiseltä, oli tuo kalsea, harvamainen parta. Kun
kuulivat minun Suomalaisen olevan, kyselivät he yhtä ja
toista meidän maasta ja sen oloista, ja kun olimme
vähän tutummiksi tulleet, kelioittivat he minua
lausumaan muutamia suomalaisia lauseita, jonka pyynnön
täytinkin lausumalla heille joitakuita värsyjä
posken-laskijan Morsiamista." He oikein ihastuivat meidän
kielen kauniisen sointuun, josta eivät kuitenkaan
sanaakaan ymmärtäneet, yhtä vähän kuin minä
ymmärsin, mitä he keskenänsä unkariksi puhuivat.
Näiden unkarilaisten ystäväini kanssa en
kuitenkaan sen likempään tuttavuuteen tullut, paitsi yhden
ainoan kanssa, nimeltä Vandräk, joka puhui yhtä
hyvin Saksan kuin Unkarin kieltä ja ymmärsi minua siis
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
