- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
39

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kesä ja Syyslukukausi 1925

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kesä j a syyslukukausi 1925 39

Silloin sain nähdä, ketkä ovat todellisia ystäviäni, ketkä vain
sikäli, kuin heillä on minusta hyötyä. Nyt tunnen^stäVäni.

9. 10. Perjantai.

Märtha on taas — taas ollut ilkeä. En siitä enää niin välitä.
Olen oppinut tuntemaan hänet. Mutta en olisi koskaan voinut
uskoa, että Ellikin olisi sellainen. Ja hän on kuitenkin.
Minkä-tähden ?

Freka keskusteli Märthan, Anin ja Ellin kanssa konventin
näytelmäkappaleesta — he eivät ole vielä keksineet mitään.

»Emmekö voisi pyytää Saimaa neuvomaan kappaletta —
luulen, että hän osaisi», sanoi Ani.

»Tehdään niin», sanoi Freka, »Saimahan ei tosin kuulu
toimikuntaan, mutta hän varmaan voi neuvoa».

»Niin, hän on ollut ennenkin mukana sellaisessa hommassa»,
sanoi Ani. Sitten Freka meni, ja Märtha puhkesi sanomaan,
että ei ikinä pyydetä Saimalta neuvoa — kaikkea kanss !

»Ei, ei!» huusi Ellikin.

Oi, minä en olisi voinut uskoa, että Ellikin. Mutta nyt
tiedän sen. Hän on aina samaa mieltä niiden kanssa, jotka sillä
kertaa puhuvat hänelle. Hän pelkää kadottavansa luokan
suosion, jos pitää kiinni omista mielipiteistään.

Ymmärrän Caesarin tunteet hänen sanoessaan: »Sinäkin,
Brutus!»

11. 10. Sunnuntai.

Isä on tullut! Se on ihanaa ! Olimme häntä vastassa
laivasillalla. Kun Kirsti kuuli isän askeleet eteisessä, syöksyi hän
sinne huutaen : »Lelo ! Lelo ! — nyt se Lelo tuli!» Ja sitten
hän istui pitkän aikaa isän sylissä pää isän rinnalla ja taputti
väliin poskea. Olipa hän vielä niin armollinen, että salli
minunkin lähestyä isää.

Isä kertoi merkillisiä juttuja. Voiko kuvitella, että isä ei nyt
voisi nähdäkään viinirypäleitä ja persikoita, hän on syönyt niitä
niin paljon.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0043.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free