- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
49

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kevätlukukausi 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kevätlukukausi 1926 49 £

22. 1. Perjantai.

On tapahtunut hauskoja asioita. Olen saanut lukea Ilkan
päiväkirjan ! ! ! !

Teimme sopimuksen. Minä antaisin Ilkalle Lean kuvan ja
Ilkka minulle kaksi päiväkirjaansa. Sopimus täytettiin. Mutta
minä kerroin Lealle kaikki, muuten en ikinä olisi luvannut
hänen kuvaansa Ilkalle.

Eilen luin päiväkirjan. Se oli läpeensä söötti. Sain tietää
paljon asioita. Eräälle paikalle suorastaan ulvoin. Kerron sen
juuri.

Ilkka oli tehnyt »kivausluettelon» luokasta. Ensimmäinen
oli tehty toisella luokalla, siitä sain minä 6-f-, toisesta sain 7,
kolmannesta, viime joulukuussa tehdystä 9—. Viimeinen,
jonka Ilkka kirjoitti toissa päivänä, oli hurmaava. Oma osani
siitä oli:

»Saima Harmaja on haaveilija. Keksii satuja. Rähjää yleensä
kauheasti tunnilla. Vitsikäs, sielukas ja älykäs. Ihminen, jonka
kanssa voi todella jutella. Piikkailee hyvin hienosti. Tekee
ihmeitä.»

Kuka tahansa voi uskoa, että ulvoin. Niin juuri ulvoin.
Sielukas! Hahhahhaa! (Tässä minun täytyy ruveta läksyjen
kimppuun. Jatkan pian.)

No niin ! Edelleen oli siinä :

»Jukka on itseään kehuva ilmestys. Saiman ’rakkauden’
esine.»

Tylsäjärkinenkin ihminen voi arvata tunteeni. Ensin minä
istuuduin (ainakin hengessä). Sitten tulin purppuranpunaiseksi
ja sitten — rupesin itkemään. Itkin aivan hillittömästi (Ilkka
on kauhea kiusantekijä) ja kysyin, miksi olen edes syntynyt.
Sitten rupesin ajattelemaan Jukkaa ja luin uneksien, autuas
hymy huulilla ja kyyneleiset silmät loistaen (ah, miten
runollista !)

–mä häntä rakastan niin suu–

Herranen aika ! enhän minä rakastakaan häntä enää!

4 — Harmaja, lilämän auetessa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0053.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free