Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kevätlukukausi 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Kevätlukukausi 1926 61 £
pelastaa Lean kunnia. Ja minä tekisin sen ilomielin, mutta en
voi tietää, teenkö oikein. Oi, kunpa Jumala auttaisi minua
pääsemään selvyyteen!
Voi, minä tunnen niin katkeraa surua Leasta. Minä luotin
häneen niin ja paljastin hänelle koko sieluni ja minä luulin, että
hän ymmärtäisi, ja hän näyttikin ymmärtävän, mutta salassa
hän varmaan ajatteli kiusautuneena, että »Saima liioittelee
aina». Ja nyt minun täytyy ulkonaisesti näytellä vielä hänen
ystäväänsä. Koska Ilkka on uskonut minulle sen, en kerro
sitä Lealle. Sen verran kunniantuntoa on minulla. Ja minä
rakastankin häntä, oi niin paljon — mutta minun täytyy samalla
halveksia häntä. Minä olen antanut hänelle osan sieluani ja nyt
minä kaipaan sitä osaa. Se on vielä hänellä, enkä minä näin
yht’äkkiä voi riistää sitä. Oi, minä näen, kuinka tulemme vuosi
vuodelta yhä enemmän vieraantumaan, hän hurmaava
maailmannainen ja tanssiaistähti, hyvä ja hellä ja auttavainen ja
lempeä, mutta kuitenkin niin erilainen. Ja minä haaveileva,
itserakas, itseeni sulkeutunut, luonnottoman herkkä, pikkuisen
kuuluisa kirjailija, tunteellinen ja lopulta homehtuva, jota ei kukaan
ymmärrä ja joka lopulta kuolee yksinäisenä ja unohdettuna.
9. 3. Tiistai.
Voi, minä olen lukenut Hilda Käkikosken elämäkerran.
Ja kuinka minä olen onnellinen! Hänen täytyi käydä koulua
kurjuudessa, ja hänellä oli suuri työ saada rahaa edes
päiväkirjan ostoon, jota ilman hän kuitenkaan ei voinut elää. Ja
minulla on hyvä koti, rakastavat vanhemmat ja siskot, veli ja
ystävät, minä saan käydä Helsingin parhaimmassa koulussa ja
saan lisäksi elää luonnon helmassa, keskellä Jumalan rikkautta,
ja minun ei ole pakko taistella jokapäiväisen leipäni tähden,
minulla on varaa ostaa päiväkirja. Ja Jumala on antanut minulle
kutsumuksen kirjoittamaan, ja vaikka en koskaan tulisi
kuuluisaksi, on runoillani kuitenkin yksi lukija, ja se yksi saa niistä
voimaa ja lohdutusta. — Oi, Jumala, kiitos kaikesta, mitä
minulla on!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
