Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kevätlukukausi 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
I I 2
4-6 Elämän auetessa
alussa kouluun. Raukka! Ja ajattele, jos hän kuolee. Ei, ei,
Jumala ei anna hänen kuolla. Hän on niin elämänhaluinen ja
iloinen. Leaa ja kuolemaa ei voi ajatella samana päivänä. Mutta
jos hän sittenkin kuolisi! — Ja minä olen tuominnut häntä niin
ankarasti. Voi!
Myöhemmin.
Nyt kai minun täytyy ruveta laskemaan. Ja kauhistus,
tervehdyspuhekin on laittamatta. Permanto sentään!
19. 3. Perjantai.
Tänään koulussa minun pääni oli suunnattoman kipeä ja
pelkäsin, että harjoitus menisi ihan plöröksi. Mutta ihme kyllä,
onnistuinkin. Vielä lisäksi paremmin kuin koskaan ennen.
Astuttuani näyttämölle en tuntenut hiventäkään päänkivistystä
ja eläydyin osaani niin täydelleen, etten luule edes Amaliankaan
tosi-illassa eläneeni osaani niin täydellisesti. Puheenikaan ei
enää ollut niin epäselvää, sanoi Ani. Mutta voi kauhistus!
Tuskin saan iloita yhtään koventti-iltana, sillä Oudissa on
punainen koira ja Leassa tulirokko — on hyvin luultavaa, että
sairastun ennen keskiviikkoa. Myönnän, että minä ansaitsen
tulirokon, sillä olen yhtämittaa napissut lihavuudestani ja toivonut,
että olisin laiha; tässähän on nyt hyvä tilaisuus laihtua. Ja minä
koetan alistua siihen, mutta en tiedä, voinko.
26. 3.
Voi, kauhistus ! Kuinka pitkä aika onkaan siitä, kun viimeksi
kirjoitin! Niin, minä sain kuumetta perjantai-iltana ja menin
vuoteeseen. Minulla oli kaikki tulirokon enteet, päätäni
särki, kurkkuni oli tulehtunut ja voin pahoin. Kaikki olimme
varmoja siitä, että minussa todella oh tulirokko. Äiti soitti
Niilo-enolle, ja minut siirrettiin isän huoneeseen. Voi, minä
itse olin niin kauhean pelästynyt, mutta kumma kyllä, en itseni,
vaan Titin tähden. Myöhään illalla heittelehdin vuoteessani ja
hoin kiihkeästi: »Oi Jumala, minä ansaitsen sen, mutta armahda
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
