Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kevätlukukausi 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Kevätlukukausi 1926 6 £
minut likaiseksi ja tummaksi, suuret keltaiset renkaat kiilsivät
mustalaismaisesti peruukkia vastaan. Olin pyntätty tyynyjä
täyteen; niiden päällä oli Olgan väljä villahame. Pomppa tuli
aivan märäksi hiestä kiristäessään liivin nappeja kiinni.
Ani oli hyvin sievä viehättävässä mustalaistanssipuvussaan,
suuret korvarenkaat korvissa, tamburiini kädessä. Hän tanssi
jumalaisesti. Ennustuksillemme naurettiin kauheasti.
Povasimme opettajillekin, jolloin koko sali kerääntyi kuuntelemaan.
Onnistuin saamaan opettajatkin nauramaan makeasti. Näytelmä
meni myös hyvin. Minua aplodeerattiin aika lailla, melkein
yhtä paljon kuin »Amaliassa». Palle tuli ihan erikseen
pukuhuoneeseen kiittämään, vaikka vielä olin alushameisillani.
Piirileikissä oli kauhean hauskaa. Lopuksi tulivat Jukka ja
Pekka saattamaan Ania ja minua; meillä olikin niin kauhean
paljon tavaraa kannettavana.
Nyt en enää viitsi kirjoittaa konventista, lähetin näet eilen
Lealle sairaalaan siitä 28 sivua. Aihe alkaa tympäistä.
14. 4. 1926. Keskiviikko.
Voi, minulla on niin kauhean ikävä kesää. Minä janoan sitä.
Tahtoisin juosta niityillä, jotka hehkuvat kukkasten paljoudesta.
Tahtoisin kulkea tuttuja polkujani metsässä, tahtoisin painaa
pääni koivun valkoista runkoa vasten. Tahtoisin istua
haaveilemassa rantakalliollamme ja kuunnella laineiden liplatusta sitä
vastaan. Tahtoisin seistä vuorella ja kuunnella tuulen huminaa
honkien latvoissa ja hengittää elämää rintaani.
4. Torstai.
Minä olen niin onneton. Häpeän itseäni, ja kuitenkin ylpeys
pitää minun pääni pystyssä.
Kun olimme Pallen tunnilla ulkona, otti Toikka kuvan koko
luokasta. Ilkka ja minä olimme ihan edessä. Ilkka sattui
tekemään jotain, josta en pitänyt, ja leikilläni löin hatun hänen
päästään. Se ei pudonnut hänen viereensä, kuten oli tarkoitus, vaan
vierähti eteenpäin kuraan. Ilkka »käski» minun mennä
hake-5 — Hartnaja, Elämän auetessa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
