- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
67

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kevätlukukausi 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kevätlukukausi 1926 6 £

sillä saatoin hyvin arvata, että »valtiopäivät» olivat
kokoontuneet ja minut oli yksimielisesti julistettu Helsingin
pahimmaksi tytöksi ja kauhistuttavaksi olioksi.

Tunnilla kun mentiin kävelemään, selitti Ilkka minulle, että
»kun minä lähden kotiin, saat sinä laittaa sen lakin
samanlaiseksi, kuin se oli». Vastasin lakoonisesti »kiitos», mutta sitten
seuraavalla välitunnilla jättäydyin viimeiseksi ja, kun ketään
ei ollut näkemässä, puhdistin Ilkan hattua niin paljon kuin voin
(ja samalla kirosin koko lakin ja sen omistajan).

Menin kiertoteitä kotiin, että saisin olla yksinäni, ja nyt
minun täytyy purkaa sydämeni sinulle. Oi, kunpa Lea olisi täällä
minua tukemassa, sinä olet sentään vain suloinen haave. Oi,
minulla on niin kauhean ikävä Leaa ja hänen lempeyttään.
HÄN ei ikinä olisi sanonut oikopäätä, edes koettamatta
ymmärtää ja muiden kuullen : »Saisit hävetä, Saima !» — Oi, rakas Lea !

16. 4. Perjantai.

Huomenna meillä on kokeet matemaattisessa maantieteessä ja
sitä paitsi hirveä kertaus eläinopissa. Minun tekisi niin mieleni
rupatella hiukan sinun kanssasi, Maija, mutta en ehdi millään.
Olen taas kirjoittanut Lealleni 8 sivua, ja kello on g. Minun
täytyy ruveta lukemaan.

Lea soitti minulle äsken ja kysyi läksyjä. Oli niin ihanaa
kuulla hänen ääntään. Se oli kuin musiikkia!

18. 4. Sunnuntai.

Olin tänään Anin kanssa Kaivopuistossa, ja minun täytyy
tunnustaa, että olen tuominnut häntä väärin. Hän sanoi itse
huomanneensa, ettei ollut tehnyt ihan oikein, ja ajatteli pyytää
anteeksi, mutta arvattavasti olen ollut hyvin luoksepääsemätön.
Puhuin hänelle siitä tänään ja »pyyhimme pois» tuon kiusallisen
tapauksen.

19. 4. Maanantai.

Maija, tiedätkö millainen olet? Olen juuri kuvitellut sinut
loppuun. Sinä olet aika pitkä ja solakka ja keijukaismainen.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0071.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free