- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
70

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kevätlukukausi 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

I I 2 Elämän auetessa

vaikka hiljensinkin vauhtia. Luokka tirskuu ja opettaja
tuijottaa silmät pystyssä ja nauraa välistä, kun tulee jokin oikein
jännittävä paikka. — Mutta kun kuulusteltiin läksyä, ei hän
kysynyt minulta kertaakaan, enkä luule, että hän koskaan enää
uskaltaa antaa minulle laiskanläksyä.

13. s- Torstai.

Syntymäpäiväni oli viime lauantaina. Täytin silloin 13 vuotta.
Olen syntynyt klo 3 aamulla, ja isä sanoo aina, että minulla
oli niin kiire, etten ennättänyt odottaa edes päivän nousua.

On ihanaa, että olen syntynyt keväällä. Olisin mielestäni
kuitenkin saanut syntyä hiukkasen myöhemmin, kun on jo
kieloja ja orvokkeja.

Tämä syntymäpäivä oli elämäni ihanin. Sain nimittäin nähdä
Lean.

Aamulla herätessäni näin syntymäpäiväpöydän vieressäni.
Siinä oli kolme kirjaa. Kaikki ovat kauhean hauskoja. Sain
ison pussillisen tryffeliä (nam-nam), kelloni korjattuna ja
kukkia. Koulussa minua onniteltiin eri lailla. Unohdin kartan
kotiin ja olisin saanut viivan, mutta kun luokka kirkui Pallelle,
että tänään on Saiman syntymäpäivä, armahti hän minua. Kun
tulin kotiin, oli lautaseni vieressä pöydällä suloisia sinivuokkoja
ja kaksi salaperäisen näköistä pakettia. Toisessa oli
muistiin-panokirja ja toisessa pieni rasia, jossa oli suloinen hopeinen
sormus vihreine kivineen. Se oli Lealta, koska minä olen muka
ollut hänelle niin kiltti hänen sairautensa aikana. On ihanaa,
että minulla on joku muisto Lealta, mutta minulle tuli oikein
paha omatunto, kun ajattelin, että olisin voinut kirjoittaa
hänelle paljon useammin.

Myöhemmin sain luvan olla ulkona hänen kanssaan — hän
on jo kotona sairaalasta — kun emme vain kosketa toisiamme.
Soitin hänelle juuri. Ja hän lupasi tulla. Voi, Maija, elämä
on ihanaa, saan nähdä Lean!

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0074.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free