- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
80

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kesä 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

80 Kesä 1926

Makasin kerran 2 x/2 tuntia Valtaistuimen juuressa, uneksin
ja nukuin. Ja muurahaiset (niillä on pesä täällä lähellä) pitivät
häiritsemättä maantietä vatsani yli. Nyt on ilta ja täällä on
kauheasti itikoita. Läiskisi — taas kuoli yksi. Mutta ne
syövät minut elävältä. Lähden kotiin.

10. 7. Lauantai.

Tänään on Saimanpäivä, siis minun nimipäiväni. Ilma on
ihana, niin lämmin ja suloinen ja »suvinen tuulenhenki leyhkii»
pihakoivujen latvoissa. Taivas on sees ja kirkkaansininen,
pienet palleroiset lumivalkoiset pilvilapset ovat siellä
purjehtimassa. Aurinko loistaa täydeltä terältä ja on aukaissut
Mus-tialan-ruusupensaamme suloiset, vaaleanpunaiset nuput. Äiti
toi minulle kahvia vuoteeseen, ja tarjottimella oli vihko noita
ihania puolipuhjenneita ruusuja. Ne tuoksuvat niin
kiehtovasti.

Tahtoisin juosta metsään sinä, Maija, mukanani ja kertoa
sinulle kaikki, mitä ajattelen. Eilen en saanut puoltakaan
paperille siitä, mitä olisin tahtonut kertoa.

Mutta se on mahdotonta!

Heli ja Lea tulevat meille kahville. Ja minun on haettava
kukkia sisään — kasoittain. Rakastan kukkia. Ja
kirjoituspöytäni on siivottava, ja nyt on lauantai jne.

Jatkan heti kun ehdin.

Illalla.

Oi Maija! Olen vieläkin aivan kuohuksissani. Isä on
koettanut ajaa järkeä itsepäisiin aivoihini, ja äiti on säestänyt häntä
»hiehonkatseillaan».

Nim. tällaisilla. »Niin — kun minä — olin — sinun —
ikäisesi — intoilin — minäkin — sinun — laillasi — mutta
— nuoruus ja — hulluus — vanhuus — ja — viisaus — Usko
se — nuori — ystäväni.»

Ja sitten äiti puhuu välistä aivan hiehonsävyllä. (Nimitän
sitä niin, koska en keksi sattuvampaa nimeä. Kotilieden eräässä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0084.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free