Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kesä 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
I I 2
I I 2 Elämän auetessa
miten, mutta tunsin vain. Jotain niin taivaallisen suloista, niin
auvoisaa oli tullut minun rauhattomuuteni sijaan. Ja oi,
suuressa onnessani minä tunsin rukoilevani Ilkan puolesta.
Aamulla heti herättyäni kirjoitin kiitosrunon.
Oi Maija, en olisi uskonut, että anteeksiantaminen ja itsensä
voittaminen on niin taivaallista. Oi kiitos, Jumalani!
8. 8. Lauantai.
Nyt saan vihdoinkin tilaisuuden kertoa sinulle kaikki, mitä on
tapahtunut viime päivinä. Eilen minut keskeytettiin.
Taneli istuu minua vastapäätä — hän asuu nykyään meillä —
ja harjoittelee pikakirjoitusta. Hän on tullut aika hauskaksi
tänä kesänä. Hän on muuten kaunisvartaloinen,
vaaleatukkainen »nuorukainen», jolla on »myöhästynyt» aatelisnenä. Aika
vitsikäs, urheiluintoinen, uhkarohkea.
Esitän tässä sinulle oikein ensiluokkaisen näytelmän — ja se
olisi voinut päättyä surullisesti.
Lea ja minä seisomme alastomina rantakalliollamme. Lealla
on uimamyssy päässä, mutta minun tukkani on auki, ja kuivatan
sitä tuulessa. Verryttelemme jäseniämme ja voimistelemme. —
Selällä on kova myrsky. Vaahtopäiset laineet lyövät rantaan ja
ulappa on mustansinipunerva, jota vastaan lakkapäät näyttävät
lumivalkeilta. Järvi on huumaavan kaunis, mutta peloittava.
Peitsalon niemen takaa ilmestyy äkkiä purjevene. Tiedämme,
että se on Tanelin, ja seuraamme ihaillen sen komeata menoa.
Samassa valkea purje kallistuu — vene vaappuu — purje katoaa
aaltoihin noustakseen jälleen ylemmäs.
Kalpenemme. Tartun Leaa käteen ja puristan sitä kovasti.
»Se on Taneli», kuiskaan käheästi. Sieppaan äkkiä puvun y lleni ja
kuiskaan: »Minä juoksen ylös hakemaan apua.»
Lähden lentämään. Polulla on kuusenneulasia, käpyjä ja
kiviä, mutta en huomaa ensinkään, että loukkaan paljaat jalkani.
Polun taipeessa huudan : »Vedä vene vesille !»ja jatkan juoksua.
Tukka hulmusi perässä.
Mutta rantatöyräs on kamala. Juoksen, juoksen, mutta se
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
