- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
105

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyslukukausi 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Syyslukukausi 1926 ioj

kielenä, Koidulan kieltä ja siksi, että Ukkikin on harrastanut
sukulaiskieliä ja laulanut:

»— jos heimoushenkeä ois!»

Voi, kuinka se onkaan kaunis, tuo Väinölän lapset. Yleensä
pidän Ukin runoista. Niissä on niin mahtava sointu, joka
tuntuu tulevan suoraan sydämestä asti. Mutta Ukki ei ole
yhtään hento- eikä kaihomielinen. Koskenniemen runot taas
ovat enemmän tai vähemmän sellaisia — ne muistuttavat
toukokuun yötä, kun valkeat koivunrungot hohtavat
metsiköstä ja valkovuokot nuokkuvat vihreässä hämärässä ja järvi
on tyyni ja tumma ja läntinen taivas heikosti vaaleanpunainen,
kuulakas ja vieno. Koskenniemen runoissa on aina jotakin
surullista — melkein aina. Mutta niistä minä myös pidän.

2. 10. Lauantai.

Olin juuri Anin luona. Siellä oli vain me, nim. Ani, Lea,
Kati, Biittu ja minä. En usko, että koko koulussa on
sellaista ystäväliittoa. Emme koskaan juorua toisistamme selän
takana. Emme koskaan tai juuri koskaan kinastele ja rähise.
Pidämme aina yhtä. Ja vaikka olemmekin niin erilaiset,
sovimme kuitenkin niin suloisesti yhteen.

3. 10. Sunnuntai.

Oi tiedätkö, kun meillä oli suurenmoinen, liikuttava
Kumman tunti.

Lausuimme Vänrikki Stoolia. Sissin piti lausua »Numero
1 s Stolt», vaikka hän ei olisi tahtonut. Hän lausui tuon ihanan
runon nopeasti ja välinpitämättömästi ja naureskeli väliin.
Oi, et voi uskoa, kuinka se harmitti. Ja sitten kaiken kruununa
hän lausuttuaan, ei, rallatettuaan, nuo ihanat säkeet:

»Ja jos onnessa murheessa olla saan
mies joukossa sankarien,
olen valmiina taistohon, kuolemaan,
— sois Herra jo huomenna sen!»

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0109.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free