- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
107

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyslukukausi 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Syyslukukausi i <) 26 107

Tiedätkö, minulle ikäänkuin avartui uusia maailmoita. Minä
olin purskahtaa itkuun minäkin. Minä rakastin yht’äkkiä
Suomea niin äärettömästi, minä kunnioitin Kummaa niin
hirveästi — ja voi, minä jumaloin Runebergiä. Olisin tahtonut
heittäytyä hänen jalkojensa juureen ja suudella niitä.

»Kuink’ ansaitsit maa raukka, sä,
noin suurta rakkautta!»

Voi, Jumala, anna minun joskus tehdä jotakin Suomeni,
synnyinmaani hyväksi. Anna minun uhrata sille elämäni, työni,
rakkauteni, sydänverenikin, jos tarvitaan. Anna minun tehdä
jotakin, joka tuottaa tosisiunausta isänmaalleni ja kansalleni.
Anna minun ansaita nimi: Suomalainen ! Amen !

7. 10. Torstai.

Konventin toimikunta (»pääsin» siihen nipin napin) on
pitänyt ensimmäiset kokouksensa. Konventtiin on tullut
valituksi näytelmä nimeltä »Vuoroin vieraissa». Se 011 tuhat
vuotta eteenpäin ajassa, jolloin naiset ovat vallan kukkuloilla
ja miehet hoitavat kotia, ovat palvelijoita jne. Minä olen
kansanedustaja Huttulainen, joka kuuluu vanhoillisiin ja
vastustaa kiivaasti »tuota järjetöntä, hälisevää miesasiaintoilua» —
miesten äänioikeustaistelu on nim. täydessä käynnissä.
Näytelmän kestäessä menen kihloihin herra Sinikellon kanssa.
Minä tietysti kosin. Kohtaus on suurenmoinen, mutta en
ehdi sitä nyt kuvata.

14. 10. Torstai.

Neitseellinen kainouden puna peittää poskeni, ja poveni
aaltoilee raskaasti, kun ajattelen, että parin tunnin kuluttua
on minun (näytelmän harjoituksessa) julkisesti kosittava erästä
nuorta herrasmiestä. Tai sanokaamme kloppia. Erästä nuorta
kloppia, jolla on hyvin kauniit tummanruskehtavat ihanan
pitkäripsiset silmät (antaisin 2 mk p, jos saisin ne ripset),
sievät piirteet, pörröinen tukka, väärät sääret, ujo käytös ja
joka ulottuu minua olkapäihin.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0111.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free