Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyslukukausi 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
I I 2
Elämän auetessa
Jo kerran ennenkin tuo iljettävä kateus sai minussa valtaa.
Silloin, kun Lea lähetti Majakkaan erään eri sievän runollisen
kertomuksen. Ja silloin, kun Kumma sanoi, että Lealla
on sejvästi taipumuksia kertomiseen ja kirjoittamiseen.
Ja nyt!
Olen hirveän mustasukkainen asemastani kirjoittajana. Olen
kyllä eri ylpeä, että se oli Lea eikä joku muu, esim. Elli tai
Ilkka.
Joka tapauksessa olen romahtamaisillani. Itseluottamukseni
on prakannut.
Täydelleen.
Tiedätkö, en ole koskaan sanonut itselleni tai ajatellut
tietoisesti, että olisin tavallista parempi kirjallisilta kyvyiltäni, mutta
nyt, kun huomaan olevani keskinkertainen (voi miten vihaan
sitä sanaa), tunnenkin, että olen koko ajan ajatellut niin.
Ja nyt on tullut täydellinen paljastus. Ja ehkä saan
ainekirjoituksessa 8 tai 7 — tai paraimmassa tapauksessa 6.
Kutonen!
Juhlallinen numero !
Ja minkä suurenmoisen käsityksen Kumma onkaan minusta
saanut! Mistä hän olisi voinut tietää, etten minä ole tottunut
seitosiin.
Sillä en tosiaankaan ole tottunut. Näet, että yritän vetää
vanhat vehjakset esiin peittääkseni kurjaa viimeistä ainettani.
Mutta se ei voi paljoa minua lohduttaa.
Huh, kuinka olen loukkaantunut itseeni (Lean sanontatapa)
ja vihainen Kohtalolle.
Mokomakin vanha, hampaaton äijä. Hyi!
17. 10. Lauantai.
Maija, minä luin juuri Topeliuksen »Kuninkaan hansikkaan».
Ei, minä elin sen! Minä vapisen vieläkin.
»Mikä on kauniimpaa kuin kuolla nuorena ja rakastettuna
isänmaansa edestä.»
Oi, kuinka minä itken.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
