- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
115

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyslukukausi 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Syyslukukausi 1926 ioj

En muuten erikoisesti välittänyt koko aineesta, sillä
suomen-tunnilla olin siirtynyt 4 vuosisataa taaksepäin. Kun opettaja
alkoi puhua aineista, seisoin nuoren saksalaisen aatelisnaisen
hahmossa kuutamoisena iltana ruusutarhassa erään luostarin
luona Espanjassa »hänen» kanssaan. Ja kun Kumma mainitsi
oman nimeni, olin myrskyisenä syksy-yönä matkalla huojuvia
tikapuita pitkin (espanjalaisena kreivinä) pelastamaan synkästä
tornikammiosta lutherilaista morsiantani, jonka jesuiitat olivat
vanginneet.

Voi voi, kuinka minä rakastan historiaa! Joka rivistä siinä
voi lukea jotain kirjoittamatonta menneistä sukupolvista,
jotka ovat kärsineet ja kaihonneet, itkeneet ja taistelleet,
rakastaneet ja riemuinneet meidän laillamme. Ja miltei kaikesta
voi keksiä romaanin aiheen. Tuo, josta kerroin, on vasta pari
päivää kummitellut mielessäni, eikä siis vielä ole saanut
lopullista muotoa. On niin vaikea sovittaa juonta historiallisiin
tosiseikkoihin. Koko tämän päivän olen ollut kuin kuumeessa.

31. 10.

Voi Maija, minusta tuntuu niin usein, etten yhtään kuulu
tähän kotiin, että omaisteni ja minun välillä on sellainen
ääretön juopa. He ovat niin sanomattoman erilaisia kuin minä.
Tai minä olen niin sanomattoman erilainen kuin he. Jotain
meillä kaikilla on sentään yhteistä. Isältä olen perinyt
temperamenttini ja kiihkeyteni ja herkän mielen. Oudissa ja minussa
ei oikeastaan ole muuta yhteistä kuin sisaruus. En voi ajatella
häntä yhtään tuntematta, että olemme sisaria.

Minä itse, sisin, herkin, haaveellisin ja tulisin minäni, se
ei ole kenenkään kaltainen. Minulla ei ole missään yhtään
ainoaa sukulaissielua, joka voisi ymmärtää sieluani. Ja
saankohan koskaan sellaista ? En usko !

Tänään kun äiti soitti ja Tapani ja Outi lauloivat virsiä, istuin
sohvannurkassa ja olin purskahtaa itkuun. Tittikin seisoi
vakavana äidin vieressä ja piteli virsikirjaa. Ja juhannuspäivänä
muistan, kuinka koko perhe lauloi: »Jo joutui armas aika»

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0119.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free