- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
123

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyslukukausi 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Syyslukukausi i <) 26 123

21. 11. Sunnuntai.

Konventti on ohitse. Menestyksellisesti. Lausuin — ai,
enhän ole puhunutkaan vielä lausuntanumerostani. Hommasin
kaksi mainiota karikoitua nykyaikaista runoa. Minun piti
näyttää ne Frekalle. Vasta lauantaina ruokavälitunnilla
tapasin hänet. Hän otti vihkon ja alkoi lukea. Vihdoin hän lopetti
ja sanoi venyttäen: »Kuule, Saima, onko sinusta nyt syytä
lausua tämmöisiä runoja? Ovatko ne oikein — oikein sopivia?
Eikö voisi olla jokin tavallinen kaunis runo ?»

»Sellaisia on hyvin vaikea lausua niin, että ne menevät
kuulijoihin», vastasin rauhallisesti. »Ja minusta nuo runot kyllä ovat
koko vitsikkäitä. Ja minunhan piti juuri hakea joku karikoitu
nykyaikainen enkä löytänyt muita.»

»Noo, voithan sinä sitten lausua ne» (mahdollisimman
epäröivä ääni. Ajattele, miten noloa minulle!)

»Mutta puhu nyt sentään ensin äitisi kanssa.»

»Minä näytin ne hänelle, ja hän sanoi kyllä, että ne olivat
mainiosti karikeeratut».

En maininnut, että niitä lausuessani isä oli hyllynyt
edestakaisin ja äidiltä mennyt pala väärään hurkkuun.

Siihen se jäi, mutta voit arvata, että näiden evästysten
jälkeen minua hävetti aika lailla. Ramppikuumetta ei minulla
ollut edeltäpäin, mutta parin ohjelmanumeron aikana ennen
omaani pelkäsin aika lailla.

Lausunta meni hyvin. Minulle taputettiin kovasti. Olin eri
iloinen. Ja kuvittele, huippu oli se, että Freka sanoi
minulle myöhemmin, että olin lausunut oikein hyvin ja että
minulla on suuria taipumuksia ja että oli naurettu kovasti jne.
Voit kuvitella, että tuollaiset sanat jumaloimani Frekan suusta
saivat minut villiksi ilosta.

Tämän hän sanoi silloin, kun minua puettiin näytelmään
tulisella touhulla. Olimme alkaneet vähän liian myöhään, ja
oli kamala kiire. Lopulta tulin valmiiksi. Olin aika lystikkään
näköinen, knalli päässä, keppi kädessä, sikaari suussa, takki,
liivit ja hame yllä, kova kaulus kaulassa.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0127.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free