- Project Runeberg -  Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja /
127

(1939) Author: Saima Harmaja
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyslukukausi 1926

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kevätlukukausi 1926 6 £

27. 11. Lauantai.

Lauantai-illat ovat suloisia. Varsinkin silloin, kun ei ole
ollut missään, vaan on saanut rauhassa lukea tai kirjoittaa koko
ihanan iltapäivän ja sitten kylvyn jälkeen paneutua puhtaana
ja väsyneenä levolle, mielessä suloinen rauha, kun ei seuraavana
päivänä tarvitse mennä minnekään eikä osata mitään, vaan saa
nukkua suoraa päätä 9 :ään asti ja sitten aamulla heti
herättyään saa kuumaa hyvää kahvia ja ranskanleipävoileipiä. Ah !

Ja illalla ei tarvitse karkoittaa unelmia, vaan saa haaveilla
niin pitkälle kuin vain jaksaa. Tavallisesti ehdin unelmissani
vain viides- tai neljäsosaan, ja jos minulla on joku oikein
jännittävä kesken, odotan koko päivän iltaa, sillä vasta vuoteessa,
kun on yksinään, voi oikein kunnolla haaveilla. Poikkeuksia
ovat raitiovaunumatkat ja kävelyt yksinään. Ne ovat ihania,
viimemainitut esim. Kaivopuistossa.

Kerron ehkä joskus sinulle jonkun haaveistani. Niissä on
usein »hän», toisinaan ne taas ovat vain tulevaisuuskuvitelmia
— siitä, kuinka kirjoitan ensimmäisen kirjani, liityn seuroihin,
pidän puheita ja taistelen suurten harrastusteni puolesta.
Hurjan usein uneksin myös siitä, että kerran löytäisin
sukulaissielun. Ajattele, sellaisen, joka täydelleen ymmärtäisi tunteeni.
Ja enemmänkin, osaisi vastata niihin. Tuntisi samoin. Olisi
milloin intoilija, milloin haaveilija, milloin
seuraihminen –.

29. 11. Maanantai.

Voi, olin juuri katsomassa filmiä »Moana, auringon poika».
Kyllä nuo Etelämeren saaret ovat ihania. Läpipääsemättömiä
pensaikkoja, sorjia palmuja, kukkia, kukkia loppumattomiin.
Ja meri! Vyöryvät, vaahtokruunuiset laineet. Voi, ajattele,
millaista se on luonnossa! Hohtavaa, ihmeen sinistä vettä.
Kimaltelevaa, lumivalkeaa vaahtoa — Maija, sinne minä
vielä kerran matkustan. Ajattele, etelään. Se on taikasana!
Sinne minun on päästävä palmujen siimekseen, loiston, hehkun
ja kauneuden maahan. Minä matkustan sinne — varmasti 1

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:55:58 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hselaman/0131.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free