Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyslukukausi 1926
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
I I 2 Elämän auetessa
Sano, Maija, eikö se ole inhoittavaa! Tuokin, että meidät
tarkastettiin. Minä värisin. Mutta oikeastaan olisi pitänyt
toimittaa ruumiintarkastus täydellisesti. Olisihan voinut kätkeä
setelit esim. kenkiin tai pistää kaula-aukosta sisään. Ei silti,
että meidän luokalta olisi sittenkään voinut niitä löytää. Mutta
juuri sen tähden, että osoitettaisiin, että meidän luokalla ei
ole varasta.
Minä olin melkein itkeä, kun tulin koulusta kotiin. Voi,
se on niin iljettävää !
2. 12. Torstai.
Ei, mutta onko todella joulukuun toinen päivä. Aika on
mennyt suorastaan uskomattomalla vauhdilla. Voitko uskoa:
3 kuukautta 3 päivää sitten olin maalla. Se oli tuo
uskomattoman ihana päivä. Ensin aamulla kasteiset lehdet kimmelsivät
metsässä, kultapiiskut koristivat koivikkoamme kuin syksyn
kuningattaret. Minä muistan, kuinka järvi hohti
kirkkaansinisenä ja kutsuvana koivunrunkojen lomitse, kun aamulla seisoin
parvekkeella harjaten tukkaani auringonpaisteessa. Ja sitten
päivä! Silloin menin yksinäni metsään sieniä poimimaan (en
löytänyt ainoatakaan). Kaikki oli märkää öisen sateen jälkeen,
katajat kylpivät sadepisaroissa, märkä sammal suuteli paljasta
jalkaani, ja syksyn kullankeltaiset kirkasväriset lehdet
peittivät tuttuja polkuja. Puolukat kiilsivät punaisina kuin
veripisarat varpujen ja sammalen lomitse. Kaikkialla oli upeaa
loistoa ja syksyn kirkkautta, ilma oli raitista, tuuli kuiskaili
kuusten latvoissa, ja aurinko kultasi koivujen rungot.
Ja ilta, tuo ilta, jolloin Outi ja minä olimme soutelemassa
auringonlaskun jälkeen. Ensin kuultavan vaaleanpunaisen
kellertävä vieno iltarusko, sitten hämärän laskeutuminen ja
valkean veneen liukuminen sametinpehmeiden, siniharmaiden
aaltojen välitse, kaukainen kajastus lännessä, tähtien syttyminen
siniharmaalle taivaalle, loistavien, hopeaisten, kutsuvien tähtien !
Aaltojen liplatus veneen reunoja vastaan, vihreiden rantojen
ja kallioiden kuvat vedessä saarten luona. Ja vieläkin myö-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
